Konjunktio kunnes ja sen alisteisuus [The conjunction kunnes ‘until’ and its qualities of subordination]

• Anni Jääskeläinen

Abstrakti

Kunnes on temporaalinen konjunktio, joka on perinteisesti luettu alistavien konjunk­tioiden joukkoon. Sen on ajateltu aloittavan sivulauseen, joka toimii päälauseensa ad­verbiaalina. Kunnes on hyvin vähän tutkittu konjunktio: siitä on sanottu vain muutama sana kieliopeissa ja sanakirjoissa. Tässä artikkelissa tarkastellaan konjunktion kunnes käyttöä sellaisena kuin se näyttäytyy aineistossa. Konjunktion päämerkitys on termi­natiivinen: kunnes-lause rajaa päälauseen toiminnan loppuvaksi, mutta samalla kun­nes merkitsee oman lauseensa prosessin alkavaksi. Tästä syystä päälauseen jatkuvuus eli irresultatiivinen luenta on välttämätön edellytys kunnes-konjunktion sanakirjamerkityksen mukaiselle käytölle.

Kunnes-lausetta käytetään kuitenkin myös monella tavalla poikkeuksellisten pää­lauseiden rajaajana. Näitä poikkeuksellisia päälauseita ovat eräät tilanmuutoksia ku­vaavat lauseet, joista sekä punktuaalinen että jatkuvaa tilaa kuvaava luenta on mah­dollinen. Näissä lauseissa vasta kunnes-lause lopulta määrittää prosessin jatkuvaksi. Poikkeuksellisia päälauseita ovat myös iteratiivista prosessia kuvaavat päälauseet sekä kielteiset päälauseet. Artikkeli esittelee myös kunnes-lauseen terminatiiviselle luennalle merkitysvivahteita, joita ovat päälauseen tapahtumisen kulminoituminen raja-arvoon, temporaalinen kontrastointi sekä terminatiivisuuden hiipuminen, kun vain prosessien ajallinen järjestys on merkittävä.

Erityishuomion kohteena on kunnes-konjunktion varsin yleinen narratiivinen käyttö, jossa kunnes-lause ei selvästi rajaakaan vain yhtä päälauseen prosessia lop­puvaksi eikä merkitse vain yhtä prosessia alkavaksi, vaan jossa sen sijaan kunnes-konjunktion terminatiivisuus levittäytyy laajemmalle. Tällaisessa käytössä kunnes voi­daan nähdä narratiivisena indeksinä, joka ennakoi tarinan käännekohtaa ja osoit­taa usein ikävää käännettä tai tunnelman muutosta tapahtumien kulussa. Erityistapauksena esitellään kunnes-konjunktion tarinallisuutta korostava käyttö urheilu-uutisessa.

Artikkeli pohtii erityisesti kunnes-konjunktion alisteisuutta tällaisen käytön valossa ja problematisoi alisteisuuden määrittelyjä. Tämän pohdinnan osana artikkeli esitte­lee kognitiivisen kieliopin tuoreimpia näkemyksiä alisteisuudesta. Alisteisuus nähdään dynaamisesti rakentuvana ja muunakin kuin vain kieliopillisena suhteena: alisteisuutta on tosiasiassa monta lajia. Kunnes-lause osoittautuu esimerkiksi rakenteesta, joka voi olla yhdellä tavalla alisteinen vaikka toisella ei sellainen olekaan. Kunnes ajaa kysy­mään, onko laajempia tekstejä yleensä otettu huomioon, kun kunnes on luettu nimen­omaan alistavaksi konjunktioksi.

---

The conjunction kunnes ‘until’and its qualities of subordination

Kunnes ‘until’ is a temporal conjunction and one that has generally been viewed as be­longing to a group of subordinating conjunctions. It has been seen to initiate a subordinate clause, which then serves as an adverbial to the main clause. The conjunction kunnes has been the focus of very little research and is generally granted only a few words of explanation in grammars and dictionaries. This article examines the use of the conjunction kunnes as it appears in recorded data. The primary meaning of the conjunction is terminative: the kunnes clause closes the action of the main clause, while at the same time kunnes marking the beginning of the process outlined in its own clause. For this reason the continuity or irresultative reading of the main clause is a necessary requirement for the use of the kunnes conjunction in its meaning outlined in the dictionary.

However, the kunnes clause can be used in a number of ways to restrict exceptio­nal main clauses. One example of exceptional main clauses are, for instance, clauses depicting a change in state and in which both finite and continuous (infinite) readings are possible. In such instances, it is only the kunnes clause that defines the process as continuous. Other examples of such exceptional main clauses are main clauses depic­ting iterative processes and negative main clauses. The article also presents the kunnes clause’s various nuances of meaning indicating a terminative reading, namely the main clause’s culmination at a limit, temporal contrast and the terminative weakening seen when only the temporal order of processes is significant.

At the focus of particular attention in this article is the general narrative use of the kunnes conjunction, whereby the kunnes clause clearly does not define as terminative only one of the processes of the main clause and does not define the beginning of only one process, but rather in which the terminative nature of the kunnes conjunction has far wider implications. In this usage, kunnes can be seen as a narrative index which ser­ves to pre-empt a turning point in the story and often signifies an unfortunate turn of events or a change in atmosphere within a larger sequence of events. Specific reference is made in the article to the qualities of the kunnes conjunction that enhance the sense of storytelling in sporting news reports.

In the light of such usage the article gives special consideration to the kunnes conjunction’s qualities of subordination and problematises the very definitions of subordination. As part of this consideration, the article presents some of the most recent developments regarding subordination in cognitive grammar. Subordination is seen as a dynamic construction and as far more than simply a grammatical relation: there are in fact many different types of subordination. The kunnes clause proves an example of a construction that can be subordinate in one respect and not at all subordinate in another. Indeed, kunnes seems to beg the question as to whether larger bodies of texts have been taken into consideration in previous research, which has viewed kunnes as a solely subordinating conjunction.