Essiivisijaisten tilanilmausten leksikaalistumisjatkumo
Abstrakti
Artikkelissa käsitellään piirteitä, jotka viittaavat essiivisijaisen, tilaa ilmaisevan sanan leksikaalistuneisuuteen. Aineisto (210 lekseemiä) on koottu Lauseopin arkistosta, Ison suomen kieliopin verkkoversiosta ja kolmesta sanakirjasta. Leksikaalistumista tarkastellaan jatkumona, jonka toisena ääripäänä ovat täysin läpinäkyvät, leksikaalistumattomat taivutusmuodot. Näissä muodoissa merkitys on osien summa, joka tässä tapauksessa koostuu leksikaalisesta merkityksestä ja essiivin sijatunnuksen siihen lisäämästä tilapäisyyteen tai muutokseen viittaavasta komponentista (yhtenä ’tilapäisesti yksi’). Toisen ääripään muodostavat täysin leksikaalistuneet muodot, jotka poikkeavat produktiivisen taivutuksen piiriin kuuluvasta muodosta sekä merkitykseltään että muodoltaan (ynnä, yhtenään). Näiden ääripäiden väliin jäävät esimerkiksi vain muodoltaan tai merkitykseltään eriytyneet essiivisijaiset tilanilmaukset (yhtenä ’yhdessä’).
Essiivisijaisia leksikaalistumisjatkumolle kuuluvia tilanilmauksia voidaan luokitella sen mukaan, millaisia leksikaalistumisindikaattoreita ne sisältävät. Nämä indikaattorit ovat morfologisia, syntaktisia ja semanttisia. Tilanilmauksissa niistä esiintyvät seuraavat: konsonanttivartalon käyttö (täynnä), paikallissijaisille olotilanilmauksille ominaiset piirteet eli omistusliite ja monikkomuoto (yksinään), nominatiivimuodon puuttuminen (mäskänä), merkityksen hämärtyminen (sikana ’paljon’) ja kieliopillistumisjatkumoon sijoittuminen (seurauksena-muodon adpositiokäyttö). Artikkelissa myös vertaillaan muodoltaan leksikaalistuneiden ja produktiivisen taivutuksen piiriin kuuluvien muotojen käyttöeroja (avoinna vs. avoimena). Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että pelkkä merkitys ei ole välttämättä kovin selvä leksikaalistuneisuuden arviointiperuste, sillä essiivin produktiivinen käyttökin ohjaa tulkintaa usein suuntaan, jossa merkitys ei ole tulkittavissa vartalolekseemin ja essiivin summaksi. Essiivisijaisten leksikaalistumien voidaan myös todeta muodostavan merkityskeskittymiä, jotka perustuvat analogiaan.
---
The lexicalisation continuum of essive-case state-denoting lexemes
In the Finnish case system, the essive case is used to express temporary state (Hän on opettaja-na ~ sairaa-na ‘s/he is a teacher-ESS ~ ill-ESS, s/he is [working as] a teacher ~ [temporarily] ill’). This article examines lexicalised uses of this case. The data consists of 210 lexemes collected from the Syntax Archive (University of Turku), the comprehensive descriptive grammar of Finnish (Iso suomen kielioppi 2004, web version) and three dictionaries. Lexicalisation is viewed as a continuum from totally transparent uses of the essive case to opaque lexicalised forms that native speakers of Finnish do not necessarily even recognise as essive forms.
The lexicalisation process is manifested through different indicators that can be either morphological, syntactic or semantic. These indicators are as follows: 1) a stem ending with a consonant, 2) the semantically unmotivated use of a possessive suffix and/or plural marker, 3) the lack of a nominative form, 4) semantic change, and 5) grammaticalisation (noun > adverb > adposition). The article also discusses the uses of lexicalised and unlexicalised forms (avoin-na ~ avoime-na ’open-LEX-ESS’ ~ ’open-UNLEXESS, [temporarily] open’). In many instances, this exceptional meaning of the essive form can, in fact, be one of the productive uses of the case. The author also observes that lexicalised forms sometimes develop analogically for similar uses.
