Adjektiivien polysemiaa konstruktioissa
Miten tiheyden adjektiivien merkitykset ilmenevät?
Abstrakti
Tutkimus tarkastelee kolmen lähisynonyymisen adjektiivin taaja, tiheä ja tiuha polysemiaa, polysemian toteutumista suhteessa sanan esiintymiskonstruktioon sekä näiden adjektiivien synonyymisyyttä. Taaja, tiheä ja tiuha ovat polyseemisiä. Kullakin on spatiaalisen merkityksen (esim. tiheä metsä) lisäksi temporaalinen merkitys (esim. taajat vierailut). Adjektiivilla tiheä on lisäksi metaforinen merkitys (tiheä tunnelma). Kaikilla on myös kvantifioivaa käyttöä (esim. Kapakoita oli tiheässä).
Tutkimusta varten on kerätty sanomalehtikorpuksesta 1 187 käyttöesimerkin aineisto, joka sisältää sekä kiteytyneitä että produktiivisesti taivutettuja ja johdettua adjektiivinmuotoja. Näin on saatu mahdollisimman kattava kuva tutkittujen adjektiivien polysemiasta ja sen levittäytymisestä konstruktioiden kesken. Aineiston valossa tarkastellaan sitä, miten adjektiivien eri merkitykset asettuvat lauseenjäsenasemiin.
Tutkimuksesta ilmenee, että adjektiivit taaja, tiheä ja tiuha ovat polysemian toteutumisen kannalta erilaisia eivätkä täysin synonyymisiä: tiheä on esimerkiksi käytössä pääosin spatiaalisessa merkityksessä, kun taas tiuha-adjektiivia käytetään vallitsevasti temporaalisessa merkityksessä. Ennen kaikkea tutkimus paljastaa, että sanojen polyseemiset merkitykset asettuvat eri konstruktioihin: kullakin adjektiivilla spatiaalinen merkitys esiintyy valtaosin määrittämässä substantiivilla ilmaistua tarkoitetta (etumääritteenä tai predikatiivina), kun taas temporaalinen merkitys esiintyy vallitsevasti adverbiaalina. Myös sijamuotojen esiintyvyydessä on eroja: adjektiivien inessiivimuodot ovat vallitsevasti spatiaalisia, kun taas illatiivit ovat useammin temporaalisia.
Artikkeli selittää tulosten motivaatiota kognitiivisen kielentutkimuksen välineiden avulla. Artikkeli esittää uutta tietoa adjektiiveista sekä niiden polysemiasta ja synonymiasta. Aikaisemmin on havaittu, että sanojen ja konstruktioiden välillä on riippuvuussuhteita, mutta tämä tutkimus osoittaa, että myös jo yhden sanan eri polyseemisten merkitysten välillä voi olla suuria eroja esiintymiskonstruktioissa.
Polysemous adjectives in constructions: how do polysemous meanings of three Finnish adjectives denoting density occur in practice?
The present article examines three near-synonymous adjectives taaja, tiheä and tiuha (‘dense, thick’) and their synonymy and polysemy in relation to the syntactic constructions in which they occur. Each of the three adjectives is polysemous: each has a spatial meaning (e.g. tiheä metsä ‘a dense forest’) as well as a temporal meaning (e.g. taajat vierailut ‘frequent visits’). Tiheä also has a metaphoric meaning (e.g. tiheä tunnelma ‘tense, electric atmosphere’). All three also have uses with quantifying overtones (e.g. Kapakoita oli tiheässä, ‘bars were thick on the ground’, ‘there were plenty of bars’).
For this study, a sample of 1,187 examples was collected from a newspaper corpus. This sample comprises different adjectival forms, frozen case forms as well as productively inflected and derived forms; the sample was morphologically varied in order to shed light on the occurrence of polysemy in different syntactic constructions.
The study shows that these three words are not entirely synonymous: for example, tiheä is mainly used spatially, while tiuha is predominantly temporal in use. More importantly, the article demonstrates that the different polysemous meanings of these adjectives occur in different constructions: spatial meanings mainly occur as modifiers of nouns (pre-modifiers and subject compliments), whereas temporal meanings predominantly occur as adverbials of finite verbs and other verb forms. In addition, certain case forms show selectiveness with relation to meaning: the inessive case forms of these adjectives are almost exclusively spatial, whereas the illative forms tend to be temporal.
The article explains the motivation of these tendencies with the aid of concepts taken from Cognitive Linguistics, while also presenting new information on adjectives, synonymy and polysemy. Previous research has shown that certain lexemes are attracted to certain constructions. However, this study shows that the different polysemous meanings of a single word can behave differently depending upon the constructions in which they occur.
