Eiku – korjauksen partikkeli?
Abstrakti
Artikkeli tarkastelee eiku-partikkelin tehtäviä suomalaisessa keskusteluaineistossa. Aineistona on yhteensä noin 53 tuntia arki- ja institutionaalista keskustelua, ja mukana on 252 eiku-partikkelia. Useat vuorovaikutuksen korjausilmiöiden tutkijat ovat törmänneet tähän partikkeliin, ja sitä on tutkittu yhtenä itsekorjauksen aloitustapana sekä toisaalta tapauksissa, joissa vastaanottaja korjaa virheen edeltävän puhujan puheesta. eiku ei ole korjausten kannalta välttämätön, sillä korjauksia voidaan tehdään myös ilman sitä. Se on kuitenkin korjausten kannalta sikäli keskeinen, että sillä voidaan yksiselitteisesti osoittaa korjauksen olevan käynnissä. Onkin esitetty, että eiku on leksikaalistunut nimenomaan korjauksen partikkeliksi.
Tutkimus vahvistaa kuvaa eiku-partikkelista korjauksen keinona, mutta toisaalta laajentaa käsitystä sen vuorovaikutustehtävistä. Suurin osa partikkelin käyttökonteksteista hahmottuu selvästi korjaaviksi: partikkelia käytetään niin puhujan itsekorjauksissa kuin erilaisissa toisen puhujan puheeseen ja muuhun toimintaan suuntautuvissa korjauksissa. Näissä tapauksissa partikkeli osoittaa tietynlaista korjausta, korvaamista. Kaikkia tutkimusaineiston partikkeleita ei kuitenkaan voi helposti analysoida korjaaviksi. Noin joka kuudennen esiintymän havaitaan asettuvan vuoroihin, joita ei edellä mitään sellaista, mikä millään ilmeisellä tavalla vaatisi korjaamista. Tällaisissa käytöissään partikkeli torjuu sekventiaalisia odotuksia, indeksoi siirtymää uuteen puheenaiheeseen tai osoittaa muunlaista tarvetta uudelleenorientaatioon.
Artikkelissa analysoidaan partikkelin erilaisia käyttöjä ja pohditaan myös käyttöjen välisiä suhteita. Tutkimus esittää, että partikkelin kaikkia käyttöjä yhdistää niiden metapragmaattinen, vuorovaikutuksen kulkuun suuntautuva funktio. Tutkimuksen metodin, keskustelunanalyysin, peruslähtökohtia on, että kaikki kielenkäyttö on refleksiivistä, mutta eiku on tässä kehyksessä metatason indeksi: se nostaa puheen puheesta osaksi meneillään olevaa toimintaa. Korjausfunktiossaan eiku kommentoi meneillään olevaa tai aiempaa toimintaa, kun muut esiintymät kommentoivat oletuksia siitä, mihin keskustelu on menossa. Molemmat käytöt tuovat näkyviin sitä intersubjektiivisuuden mahdollistavaa mutta yleensä implisiittiseksi jäävää tietoa, jota kielenkäyttäjillä on keskustelun etenemisestä.
---
Eiku – the particle of repair?
The article examines the usages of the particle eiku in Finnish conversation. The data consists of approximately 53 hours of interaction (in both everyday and institutional settings) and yields 252 instances of the particle. Several previous studies on repair phenomena in Finnish conversation have discussed this particle: eiku has been shown as initiating self-repair and as a vehicle for performing other-correction. Eiku is not an obligatory element in performing repair/correction, but it is noteworthy in the sense that it makes explicit the fact that repair is taking place in an ongoing interaction. Indeed, previous studies have posited that eiku has been lexicalised as a particle of repair.
The study reinforces the particle’s reputation as a particle of repair; furthermore, it fosters a broader understanding of the different functions of eiku. In most occurrences of the particle, the context is clearly that of repair: eiku is used in both self-repair and in different types of repair directed to the talk and other actions of the recipient. In these cases, the particle indexes a certain kind of repair operation, replacement. However, the particle also has other functions; every sixth occurrence of the particle can be analysed as performing something other than repair. In these cases, eiku is used to reject some sequential implications, to index a transition in topic development or to index a need for some other type of reorientation.
The article analyses the different functions of the eiku particle and also discusses the relationship between its different usages. The common factor between these different usages is metapragmatics: in all cases eiku is a metapragmatic element commenting on the progression of the interaction. One of the basic assumptions of the method used (conversation analysis) is that all talk is reflexive. The particle eiku, however, indexes this on a metalevel: it raises speech about speech and interaction to the surface of the interaction. In its repair usages, the particle comments on an ongoing action, or that immediately prior, and in other cases the particle comments upon assumptions about the progression of interaction. In both cases, the use of eiku brings to the surface of the interaction the interactants’ knowledge about talk and interactional practices.
