Edistyneen oppijansuomen avainrakenteita. Korpusnäkökulma kahden kielimuodon tyypillisiin rakenteellisiin eroihin [Key structures in advanced learner Finnish. Corpus approach towards structural differences between two language forms]
Abstrakti
Kun edistyneiden kielenoppijoiden kieltä verrataan ensikielisiin kielenpuhujiin, tarkastellaan usein eri kielenpiirteiden käyttöfrekvenssejä. Näin voidaan tarkastella sitä, milloin nämä kielimuodot toimivat keskenään samalla lailla ja milloin ne eroavat toisistaan. Tässä artikkelissa edistyneen oppijansuomen ja ensikielisen suomen välisiä eroja tutkitaan korpusvetoisesti tarkastelemalla sellaisia morfologisia muotoja ja morfo¬logisten muotojen yhdistelmiä (n-grammeja), joiden välillä aineistoissa on suurimmat frekvenssierot. Tutkimusmetodina on avainrakenneanalyysi, jossa vertailtavista aineistoista etsitään ensin tilastollisesti suurimmat erot, minkä jälkeen löydetyt n-grammit analysoidaan niiden sisäisen ja kotekstuaalisen vaihtelun kannalta. Näin päästää käsiksi niihin konstruktioihin, jotka todella erottavat kielimuotoja toisistaan.
Tulokset osoittavat, että vielä edistyneidenkin suomenoppijoiden kirjoituksessa on piirteitä, joiden käyttö eroaa ensikielisten kirjoituksesta. Erot kuvannevat sekä ensikielisiä ja edistyneitä suomenoppijoita erottavia ilmiöitä ylipäätään että tutkittuun tekstilajiin – akateemiseen tenttivastaukseen – liittyviä erityispiirteitä. Löydetyt konstruktiot on tässä artikkelissa jaettu neljään ryhmään: modaalisuus-konstruktioihin, morfosyntaktisesti kompleksisiin konstruktioihin, aikamuotoihin ja leksikaalisesti spesifeihin konstruktioihin. Konstruktiot ovat luonteeltaan hyvin erilaisia keskenään, mutta ne kaikki tavoitettiin aineistolähtöisesti ilman ennakko-oletuksia aineistojen välisistä eroista. Avainrakenneanalyysia voidaankin pitää luontevana metodologisena prosessina, kun halutaan edetä määrällisesti havaituista eroista niihin kielenpiirteisiin, joissa verratut aineistot eroavat toisistaan. Metodia voitaneen soveltaa mihin tahansa kahta tai useampaa aineistoa vertaavaan tutkimusasetelmaan.
---
Key structures in advanced learner Finnish. Corpus approach towards structural differences between two language forms
When the language of advanced learners is compared with that of native speakers, frequency observations often serve as a starting point for more detailed analysis. Frequency observation makes it possible to observe when these two language forms function similarly and when they do not. This article focuses on the differences between written advanced learner Finnish (F2) and writing by native speakers (F1). It does so in a corpus-driven manner by analysing those morphological forms and their combinations (n-grams) that differ most in terms of their respective frequencies. The research method applied – key-structure analysis – detects statistically the most extensive frequentative differences between texts, then focuses on the resulting n-grams by analysing them in terms of their inner and co-textual variation. By doing so, the methodo¬logy can identify those constructions that actually differ between the two language forms.
The results show that even advanced F2 texts contain features that are used differently to those in F1 texts. Such differences are likely to depict both features used differently in the two language forms in general and features specific to the text genre under investigation – the written, academic exam essay. The constructions identified here are divided into four groups: constructions of modality, morphosyntactically complex constructions, tense constructions, and lexically specific constructions. These constructions are of a very different nature, but they were all detected in a data-driven manner without drawing any hypotheses regarding the potential differences. Key-structure analysis can thus be considered a useful methodological procedure, when the aim is to extrapolate from quantitative differences to the actual linguistic phenomena that constitute the difference itself. This method can well be applied to any research design of a contrastive nature.
