Antagonistin äänellä. Hän-pronominin käyttö valituskertomuksessa [The voice of the antagonist. The use of the pronoun hän ‘he, she’ in a complaint story]
Abstrakti
Artikkelissa tarkastellaan hän-pronominin käyttöä valituskertomuksessa viittaamassa valituksen pahantekijään, antagonistiin. Tutkimuksen aineistona on runsaan tunnin mittainen kahden nuorehkon satakuntalaisnaisen keskustelu, joka on pääasiassa toisen puhujan valitusta kolmannesta henkilöstä. Valituksen kohteeseen viitataan huomattavan usein pronominilla hän. Aidosta keskustelupuheesta tehtyjä havaintoja peilataan lomakekyselyllä kerättyihin kielenkäyttäjien käsityksiin hän-pronominin kielteisestä ja ironisesta funktiosta.
Vaikka kielenkäyttäjät pitävät hän-pronominin ironista käyttöä yleisenä ilmiönä ja kertovat kielteisten pronominien erottuvan myönteisistä äänensävyn ja prosodian avulla, keskustelukatkelmien laadullisen tarkastelun myötä näyttää siltä, että itsenäistä kielteisen käytön funktiota ei hän-pronominilla ole. Sen sijaan hän-viittausten runsaus valituskertomuksessa selittyy sillä, että affektiivisissa kertomuksissa juonta kuljetetaan referoinneilla, joita dramatisoidaan prosodisin keinoin. hän-pronominia käytetään aineistossa erottamassa kertojan ja antagonistin ääntä toisistaan kaikilla eläytymisen tasoilla miltei suorista sitaateista epäsuorempaan tulkintaan ja kaiuttamiseen, eivätkä kaikki esiintymät ole sävyltään kielteisiä.
Referoinnin erityispiirteet ja hän-pronominin käyttö logoforisena pronominina eivät ole kielenkäyttäjille tietoisia toimintoja, kun taas normitetun kielen ja puhekielen ero henkilöviittauksissa on heille tuttu. Näin ollen hän-pronomini yhdistetään kielteiseen puheeseen suoraan ilman käsitystä kertomuksen eri äänistä. Ajatusta kielteisestä hän-pronominista vahvistaa pronominin käyttö standardikielessä ja kohteliaan rekisterin merkkinä, sillä standardivariantteja voidaan puhekielessä käyttää ironian ja huumorin keinoina. Onkin mahdollista, että sellaisilla henkilöillä, jotka mieltävät hän-pronominin rajoittuvan tiukasti muodolliseen rekisteriin, arkipuheessa hän on vakiintumassa ironiseen käyttöön.
---
The voice of the antagonist. The use of the pronoun hän ‘he, she’ in a complaint story
The article examines the use of the standard Finnish third-person pronoun hän ‘he, she’ in spoken colloquial complaint stories. In informal Finnish the most usual and neutral third-person pronoun is se ‘he, she, it’, but in the complaint stories of the data examined here, hän is often used to refer to the antagonist of a story. A qualitative analysis of the data is then compared with the perceptions of language users about the ironic use of the pronoun hän, collected via a written questionnaire.
The language users surveyed consider the ironic use of hän a common phenomenon, whereby the negative function of the pronoun is separated from the polite one by prosodic cues. Based on the analysis of spoken data, this view seems oversimplified. The number of hän references in complaints can be explained by the fact that, besides belonging predominantly to the formal register, hän serves as a logophoric pronoun used in quotations, which, dramatised with prosody, carry the plot forward in an affective story. In the data examined here, the pronoun hän is used to separate the voices of the narrator and the antagonist on all levels of quotation, from almost direct citations to ironic echoing.
