Itsenäiset infinitiivit affektin ja empatian konstruktioina

  • Laura Visapää

Abstrakti

Artikkeli käsittelee suomen kielen itsenäisten A-infinitiivikonstruktioiden (esim. tukehtua rapuun Thaimaassa, olla siinä sitten optimisti) affektisia merkityksiä. Lähtökohtana on Visapään (2008) havainto, että kun A-infinitiivi muodostaa syntaktisesti itsenäisen konstruktion, sen merkitys hahmottuu tunnistettavan affektiseksi. Artikkeli tarkastelee ilmiön toteutumista erilaisissa kirjoitetuissa nykysuomen tekstilajeissa ja pyrkii selittämään, mistä itsenäisten A-infinitiivien affektiset merkitykset juontuvat.

Tutkimuksen tavoitteena on analysoida itsenäisten A-infinitiivien affektisia funktioita yhtäältä rakenteiden kiteytyneestä konstruktiomerkityksestä käsin, toisaalta niiden kontekstuaalista tulkintaa painottaen. Infinitiivien affektimerkityksiä tarkastellaan toisin sanoen ensinnäkin konstruktioiden kieliopillisesta hahmosta käsin, kognitiivisen kieliopin käsittein siitä, miten ne on käsitteistetty. Toisaalta artikkeli korostaa sitä, miten kiteytyneimpienkin affektikonstruktioiden tulkinta syntyy vasta kontekstissaan, ja analysoi yksityiskohtaisesti sitä, miten infinitiivien affektitulkinnat syntyvät yhteistyössä ympäröivien kannanottojen ja erilaisten leksikaalisten ainesten kanssa.

Infinitiivien affektimerkitykset jaetaan kahtia affektia ilmaiseviin ja empatiaa kutsuviin; kaikki infinitiivikonstruktiot operoivat molemmilla ulottuvuuksilla. Itsenäiset infinitiivit voidaan hahmottaa ensinnäkin affektiseksi toiminnaksi, jota voimme kulttuurisen tietomme perusteella kutsua esimerkiksi päivittelyksi tai ilon ilmaisuksi. Kun luokittelemme affektisuutta tällä tasolla, kyse on metapragmaattisesti läpinäkyvästä toiminnasta – affektista, joka on kulttuurisesti tunnistettavissa ja nimettävissä. Infinitiiveille hahmottuu kuitenkin myös implisiittisempi affektifunktio, johon viitataan artikkelissa empatiaa kutsuvana funktiona. Samalla kun infinitiivejä käytetään tiettyjen affektien ilmaisemiseen, niillä jäsennetään vuorovaikutuksen osallistujien suhteita siten, että vastaanottajaa kutsutaan samastumaan esitettyyn affektiin. Infinitiivit siis yhtäältä viestivät puhujan affektista suhtautumista sanottuun, toisaalta kutsuvat vastaanottajaa jakamaan tämän affektin.

---

Independent infinitives as constructions of affect and empathy

This article explores the affective uses of independent A-infinitive constructions in Finnish (e.g. tukehtua rapuun Thaimaassa, ‘to choke on a crab in Thailand’). The starting point is the observation (see Visapää 2008) that whenever A-infinitives are used as independent syntactic constructions, they have a recognisably affective meaning. The article analyses the phenomenon in different written genres of modern Finnish, and explains the motivation between the structure of independent infinitive constructions and their affective meaning.

The study analyses the affective functions of A-infinitive constructions both from the perspective of their constructional meaning as well as from the perspective of the contexts in which they appear. In other words, the constructions are first analysed with respect to their grammatical nature, focusing on the way that they have been conceptualised. On the other hand, the study stresses the fact that all affective meaning is born out of a specific context: it presents a detailed analysis of the ways in which a construction with a fixed affective meaning creates its meaning together with various contextual factors, especially with the surrounding stances as well as the lexical material.

The affective meaning of infinitives is divided into two subcategories: functions expressing affect and functions of inviting empathy; all infinitive constructions operate on both levels. Firstly, the affectivity of infinitives can be seen to express affect in the sense that we recognise them as expressions of, say, criticism or joy. When we categorise their affectivity in this way, we deal with actions and affect on a level that is meta-pragmatically transparent, culturally recognisable and easy to label. Secondly, infinitives carry an affective function that is more implicit; in the article, this is referred to as the function inviting empathy. At the same time as independent infinitive constructions are used to express affect, they are used to organise the relationship of the participants in such a way that the recipient can recognise the affect presented. In this way, the infinitives both show the speakers’ attitude towards the states of affairs being described, while at the same time inviting the recipients to share this affect.

Osasto
Artikkelit
Julkaistu
tammi 6, 2014
Viittaaminen
Visapää, L. (2014). Itsenäiset infinitiivit affektin ja empatian konstruktioina. Virittäjä, 117(4). Noudettu osoitteesta https://journal.fi/virittaja/article/view/9465