Elinikäinen oppiminen – häpeä ja menetetty vapaus

Kirjoittajat

• Olli-Jukka Jokisaari https://orcid.org/0000-0002-4112-2448

DOI:

https://doi.org/10.33336/aik.93528

Avainsanat:

Anders, Günther, elinikäinen oppiminen [http://www.yso.fi/onto/yso/p6262], teknokratia [http://www.yso.fi/onto/yso/p19461], kasvatusfilosofia [http://www.yso.fi/onto/yso/p2746], identiteetti [http://www.yso.fi/onto/yso/p9743], ihmisyys [http://www.yso.fi/onto/yso/p14396], häpeä [http://www.yso.fi/onto/yso/p4214], Aikuiskasvatuksen vuoden tiedeartikkelit

Abstrakti

Elinikäistä oppimista on pidetty ihmisyksilön positiivisena kykynä kehittää itseään sisä- ja ulkosyntyisten tarpeiden mukaan. Filosofi Günther Andersin (1902–1992) tekniikan filosofian ja myöhäismodernin ihmisen tilan analyysin kautta voidaan elinikäinen oppiminen nähdä myös radikaalilla tavalla toisin. Anders on tutkinut ja tarkastellut ihmisenä olemisen muutosta teknistyvässä maailmassa. Anders puhuu sisäänrakentuneesta häpeästä, jonka aiheuttama identifikaatiohäiriö johtuu ihmisen kahden taustan, luonnon ja teknologian, välisestä sovittamattomasta erosta.