Kesäyliopistolaitos alueellisena ilmiönä

• Kari Kantasalmi

DOI: https://doi.org/10.33336/aik.93881

Avainsanat: kesäyliopistot [http://www.yso.fi/onto/yso/p11391], vapaa sivistystyö [http://www.yso.fi/onto/yso/p12170], historia, teoreettinen tutkimus [http://www.yso.fi/onto/yso/p16390], empiirinen tutkimus [http://www.yso.fi/onto/yso/p16936], organisaatiotutkimus [http://www.yso.fi/onto/yso/p7816], toimijuus [http://www.yso.fi/onto/yso/p2335], alueellistaminen [http://www.yso.fi/onto/yso/p6738], korkeakoululaitos [http://www.yso.fi/onto/yso/p1031], oppilaitokset [http://www.yso.fi/onto/yso/p1028]

Abstrakti

Kesäyliopiston juuret ovat ylioppilaiden valmentamisessa yliopisto-opiskeluun sekä sittemmin myös kansakoulunopettajien jatko-opintotarpeissa. Nimestään huolimatta kesäyliopisto ei ole eikä ole ollut osa yliopistoa, vaan se on paikallinen yhdistys, jonka merkitys on valtakunnallinen. Nykyisin kesäyliopisto sijoittuu vapaan sivistystyön ja yliopiston kiinnostavaan rajamaastoon. Kirjoittaja tarkastelee, miten erilaiset sisäisen ja ulkoisen alueellistamisen muodot ovat vaikuttaneet kesäyliopistolaitoksen synnyssä ja myöhemmässä muutoksessa. – Artikkelissa esitetään sosiologis-historiallista analyysia kesäyliopistolaitoksen alueellisesta luonteesta.