Vapaa sivistystyö : tarve, tehtävä ja hyöty

• Esa Poikela
• Heikki Silvennoinen

DOI: https://doi.org/10.33336/aik.93883

Avainsanat: Grundtvig, N.S, sivistyshyöty, sivistystarve, sivistystehtävä, vapaa sivistystyö [http://www.yso.fi/onto/yso/p12170], kansanvalistus [http://www.yso.fi/onto/yso/p21207], yleissivistys [http://www.yso.fi/onto/yso/p17294], oppimiskäsitykset, elinikäinen oppiminen [http://www.yso.fi/onto/yso/p6262], koulutuspolitiikka [http://www.yso.fi/onto/yso/p249], monikulttuurisuus [http://www.yso.fi/onto/yso/p10647], kansainvälisyys, paikallisuus, alueellisuus, yhteiskunnalliset vaikutukset

Abstrakti

Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa järjestettävän opetuksen perimmäinen tarkoitus on sivistystehtävän toteuttaminen. Sata vuotta sitten vapaa sivistystyö ymmärrettiin kansan valistuksena. Kansa nähtiin valistamisen kohteena. Nykyisin vapaa sivistystyö halutaan nähdä pikemminkin sivistyksellisenä palveluna, josta kansalainen voi saada tukea kehittäessään itseään yksilönä ja yhteiskunnallisena toimijana. Enää kansalaisia ei ajatella kohteina, jotka eivät tiedä omaa parastaan tai mitä todella tarvitsevat. Sivistystarpeen ja sivistystehtävän pohtiminen on edelleen tärkeää niin julkiselle vallalle ja koulutuksen järjestäjille kuin kansalaisyhteiskunnalle. – Vuonna 2009 tehdyssä Koulutuksen arviointineuvoston arvioinnissa kartoitettiin kyselyllä vapaan sivistystyön ylläpitäjien ja oppilaitosten opetushenkilöstön käsityksiä sivistystehtävästä ja sen toteuttamisesta.