Generatiivisuus Eriksonin kehitysvaiheteoriassa

Kirjoittajat

• Aulis Alanen

DOI:

https://doi.org/10.33336/aik.96934

Avainsanat:

kehitysvaiheteoria, humanistinen psykologia [http://www.yso.fi/onto/yso/p6866], elinikäinen oppiminen [http://www.yso.fi/onto/yso/p6262],

Abstrakti

Generatiivisuus on Erik H. Eriksonin elämänkaariteorian avainkäsite. Tähän käsitteeseen sisältyy, sanoo Erikson itse, koko se kehitys joka on tehnyt ihmisestä ei vain oppivan vaan myös opettavan eläimen. Aikuisuudessa kehittyvä generatiivisuus, välin pitäminen seuraavasta sukupolvesta ja koko yhteisöstä, on Eriksonin mukaan linkki, joka yhdistää yksilön elämänkaaren ja sukupolvien syklin yhteisössä samanaikaisesti elävien sukupolvien vuorovaikutuksen ja eri-ikäisten toisiinsa limittyvän kehittymisen. Yhteisön arvot ja rakenteet muotoutuvat sukupolvien vuorovaikutuksessa ja säätelevät vastavuoroisesti yksilön kehittymistä.
Kirjoittajaa on erityisesti kiinnostanut millä ehdoilla aikuisen tuottava ja luova toiminta ovat Eriksonin tarkoittamassa mielessä generatiivista. Valaisua tähän kysymykseen antaa mm. tutkielma, jossa Erikson analysoi teoriansa läpi Ingmar Bergmanin elokuvaa Mansikkapaikka.
Kirjoittaja katsoo että Eriksonin teoria tunkeutuu muita tunnettuja elämänkaaren jäsentelyjä syvemmälle ihmisen kehittymisen olemukseen, ja ihmettelee että teorian ytimeen, sukupolvien sykliin ja generatiivisuuteen, on arvioinneissa kiinnitetty niin vähän huomiota. Aikuiskasvatuksen kannalta on erityisen kiinnostavaa että Eriksonin näkemys kasvatuksesta generatiivisuuden toteuttamisena vastaa elinikäisen kasvatuksen humanistista ideaa.