Sitä kylvät, mitä niität

Suomenkielinen improvisoitu rap ja komposition strategiat

Författare

• Venla Sykäri

DOI:

https://doi.org/10.30666/elore.79150

Abstract

Freestyle on improvisoitua eli paikan päällä tuotettua rap-lyriikkaa. Artikkelissa tarkastellaan suomenkielistä freestylea ja sen käyttöä erilaisissa esitystilanteissa sekä performanssin konventioiden että komposition tuottamisen osalta. Tutkimuksen folkloristinen näkökulma perustuu aiempaan kenttätyökokemukseen runokielisen riimillisen komposition ja performanssin tutkimuksessa (Sykäri 2011). Artikkelin aineistona on suomalaisten freestylen taitajien kanssa 2013/2014 käydyt keskustelut, performanssien havainnointi sekä litteroitujen aineistojen analyysi. Tutkimusprosessi on dialoginen: myös analyysin tuloksista on keskusteltu kulttuurintuottajien kanssa.

Improvisoitua rap-lyriikkaa on tuotettu suomenkielellä noin vuodesta 1996 alkaen. Ilmaisu on tässä lyhyessä ajassa kehittynyt suomen kielen äänteellisiä ominaisuuksia poetiikassaan taitavasti hyödyntäväksi ilmaisukieleksi. Ilmaisukielen rekistereinä eli esityksen kontekstiin sidonnaisina muotoina kulttuurintuottajat erottavat toisistaan battlen eli kilpalaulun sekä vapaamuotoisemman freestylen. Battlessa toisiaan vastaan yleisön edessä asettuvien kilpailijoiden päämääränä on voittaa vastustajansa, ja ilmaisua ohjaa retoristen positioiden otto, argumentatiivisuus ja vastustajan pilkkaaminen ja itsekehu. Tyypillisin freestylen esityskonteksti on kuitenkin vapaamuotoinen riimittely vertaisyhteisössä, ja uusimpana esityskontekstina on yleisön kanssa vuorovaikutteinen, yleisön antamiin aiheisiin perustuva impro-rap.

Komposition lähtökohtina ovat räppäyksen eli puhelaulun rytmiset jaksot ja säkeenloppuiset, yleensä riimiparein toteutuvat vokaaliriimit. Esiintyjä voi tuottaa säkeitä varsin vapaamuotoisesti ajatustenvirran myötä mielessä muodostuvien riimiparien potentiaalia hyödyntäen ja riimisanoihin sopivia lauseita muodostaen. Argumentoidessaan esiintyjä pyrkii muodostamaan ensin argumentaatioyksikön jälkimmäisen säkeen eli iskulainin (punchline), jonka pohjustukseksi edeltävä säe tai säkeet esityshetkellä tuotetaan.