Vol 12 Nr 1 (2005): Kuolema

Eloren vuoden 2005 teemanumeron aihe, kuolema, on alati ajankohtainen ja näky- vä inhimillisen kulttuurin osa-alue. Juha Pentikäinen kirjoittaa heti teemanumeroon sisältyvän kolumninsa alussa, että hautalöydöt ja erilaiset pyhän merkit kivessä ja kalliossa ovat maailman vanhinta kieltä kuolemasta ja kertovat homo religiosuksenolemassaolosta. Esimerkiksi Neandertalin ihminen tunsi arkeologisten todistus- aineistojen perusteella tulen, uhrasi ja hautasi kuolleensa jo 30 000 vuotta sitten. Cromagnon-ihminen taas maalasi Euroopan kallioluoliin käsityksiään elämästä ja kuolemasta. Suomessa esihistoriallisen ihmisen kuolemakäsityksiä on ajoitettu 6 000 vuoden taakse. 

Kuolema luonnollisesti on kiehtonut aina tutkijoitakin. Suomessa ensimmäinen kuolema-aiheinen väitöskirja, Matti Warosen Vainajanpalvelus muinaisilla suomalaisil- la, ilmestyi jo vuonna 1895. Uno Harva totesi Suomalaisen muinaisuskossa (1948, 488), että “syntymä ja kuolema, hengen saanti ja hengen lähtö” ovat olleet “ihmissuvun suurimpia arvoituksia, joita on pohdittu kautta aikojen”.

Teemanumeron helmi on Salme Korhosen kirjoittama Kuolema ja kulttuurien tutkimus – bibliografia 1989–2004. Korhonen lähti koostamaan bibliografiaa pyynnöstämme alkuvuodesta 2004 luullen, että siitä tulisi huomatta- vasti edeltäjäänsä lyhyempi. Kävi toisin, sillä “päivitys vuosilta 1989–2004 on kaksi kertaa niin pitkä”. Uuden bibliografian julkaisukuntoon saattaminen onkin suur- urakka, josta Salme Korhonen ansaitsee parhaimmat kiitokset. Samalla kuolema- aiheisen kokoelmamme tehtävä täyttyy: Tarjoamme lukijoille sekä kuvan Suomessa tehtävästä tutkimuksesta että muutamia kiinnostavia esimerkkejä.