Kansanparantajasta lääketieteen professoriin – Sairauksien parantajat ja sairaanhoidon organisointi 1600-luvun Turussa

Kirjoittajat

• Veli Pekka Toropainen Turun yliopisto

DOI: https://doi.org/10.37449/ennenjanyt.126013

Avainsanat:

Sairaanhoito, lääketiede, apteekkari, välskäri, parturi, kätilö, kansanparantaja, Turku, 1600-luku

Abstrakti

Turkulainen sairasti 1600-luvulla tautia, sjuka, eikä lähteissä kerrota useinkaan sairauden tarkempaa laatua. Sairaita ja heidän parantajiaan mainitaan silti jatkuvasti kaupunkia koskevissa lähteissä, sillä sairaus esti saapumasta oikeuden eteen tai matkustamasta, aiheutti perheelle ja naapureille vaikeuksia, tai viranomaisten oli mietittävä sopivia torjuntakeinoja epidemian uhatessa. Kodeissa harjoitetun parantamisen rinnalla Turussa oli vuosisadan aikana vähintään viitisenkymmentä ammattimaista parantajaa sekä lisäksi puoliammattimaisia kansanparantajia, jotka tekivät sairaanhoitotyötä korvausta vastaan. Keskityn tässä artikkelissa lähiluvun ja mikrohistoriallisen näkökulman kautta Turun 1600-luvun sairaanhoitoon liittyviin tiloihin ja parantajiin, sekä sairaiden kohteluun paikallisyhteisössään. Tässä artikkelissa esitetyt toimintamallit olivat pääosin käytössä myös muualla Ruotsin valtakunnassa, sillä samat hoitotyötä harjoittaneet ammattiryhmät toimivat koko sen alueella, ja niitä koskevat säännöt ja ohjeet annettiin keskushallinnon toimesta Tukholmassa.

 

Along with the healing practiced at homes, there were at least fifty professional healers in Turku during the seventeenth century, as well as semi-professional folk healers who practised medical treatment for compensation. Entries regarding medical treatment can be found on the court records of the Turku Magistrate. Depending on wealth, one could rely on bathers, barbers, farmacists, army barbers and medical professors of the Academy of Turku. At least some of the patients belonging to all social groups allowed the use of white magic in healing work. Healing was a comprehensive process that used both the various skills of healers and the possibilities offered by religion and magic. The operational models presented in this article were mainly used in other parts of the Swedish realm too, as the same professional groups practiced nursing throughout its territory, and the rules and instructions concerning them were issued by the central administration in Stockholm. Medical care throughout the seventeenth century was marked by the emergence of professional groups according to different professional association rules. They were closely monitored by both the crown and the church. However, this did not mean the disappearance of more traditional ways, but institutional improvement, i.e. side by side with folk healing.