Turvallisuuspoliisista turvallisuuspalveluksi.

Suojelupoliisin kehittäminen ja sen yhteiskunnallisen aseman muutos

Kirjoittajat

• Mari Luukkonen Valtiotieteiden tohtori

DOI: https://doi.org/10.37449/ennenjanyt.136406

Avainsanat:

Suojelupoliisi, organisaation kehittäminen, johtaminen, organisaatiokulttuuri, muutos, Finnish Security Police, organizational development, management, organizational culture, change

Abstrakti

Suojelupoliisia ja sen toimintaa tarkasteltaessa keskitytään yleensä vastavakoiluun ja terrorismin torjuntaan. Tässä artikkelissa suojelupoliisin historiaa tarkastellaan organisaation strategisen kehittämisen ja johtamisen näkökulmasta. Tarkasteluajanjaksona on Seppo Tiitisen päällikkökausi 1978–1990, jolloin tavoitteena oli viraston kehittäminen pohjoismaisten turvallisuuspoliisien tasolle. Tuon tavoitteen voi sanoa toteutuneen hyvin. Samalla normalisoitui viraston yhteiskunnallinen asema ja merkitys osana Suomen kokonaisturvallisuudesta vastaavaa viranomaiskenttää. Selkeimmät epäonnistumiset olivat sen sijaan viraston sisäisiä. Toteutumatta jäivät niin toiveet organisaatiokulttuurin muutoksesta kuin valtiojohdon päätöksentekoa tukevasta analyysitoiminnasta.

The usual topics that interest historians of Finnish Security Police (SUPO) are counter espionage and counter terrorism. In this article, the viewpoint is however that of organizational development and management on strategic level. The article covers the directorship of Seppo Tiitinen (1978−1990), when the aim was set to bring SUPO to the same level as its Nordic partners. That aim was realised quite well. At the same time SUPO’s status and significance in Finnish society was normalized – it became one authority among others in charge of national security. The most evident failure was the inability to achieve change in organisational culture. In addition, providing significant intelligence for the government didn’t come to realization as intended.