Tuhman ja yhteiskunnalle vaarallisen tytön merkkejä – Alaikäisten pakkosterilointien perustelut Suomessa vuosina 1935–1970

Kirjoittajat

• Susanna Mansikkamäki Turun yliopisto
• Lilja Aikio Turun yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.37449/ennenjanyt.156486

Avainsanat:

Pakkosterilointilaki, rotuhygienia, poikkeavuus, alaikäiset, vallankäyttö, The Compulsory Sterilization Act, racial hygiene, deviance, minors, use of power

Abstrakti

Tutkimuksemme osoittaa, miten kansantaloudellisen rasitteen ja vahvan kansakunnan romahtamisen uhalla perusteltiin alaikäisten pakkosterilointeja vuosina 1935–1970. Muistutamme millaisiin seurauksiin ihmisiä arvottava ja kontrolloiva vallankäyttö on aiemmin johtanut ja millä se on perusteltu. Tutkimme sisällönanalyysin keinoin, miten asiakirjoissa luotiin ja perusteltiin rotuhygieniaan pohjautuvan pakkosterilointilain toteuttamista. Aineisto sisältää kaikkien 81:n steriloidun alaikäisen asiakirjat pakkosterilointilain ajalta vuosilta 1935–1970. Pakkosteriloinnit painottuivat alempien yhteiskuntaluokkien lapsiin ja nuoriin. Aineistomme kertoo suomalaisen rotuhygienian ja sen kohderyhmän määrittelystä. Samalla se kertoo niistä perusteluista, joihin vedottiin päätöksenteossa. Rotuhygieniaa käytettiin perusteluina kaikissa tapauksissa. Muita perusteluja käytettiin vaihdellen; siveellisyydellä, medikalisaatiolla, lastensuojelulla ja kasvatusideologialla vahvistettiin rotuhygieenistä asiantuntijapuhetta. Sterilointilain määritelmä kohdejoukosta oli niin väljä, että se jätti paikallisille viranomaisille vallan tulkita lakia ja määritellä rotuhygieniaa. Perustelut pakkosteriloinneille pohjautuivat asiantuntijapuheeseen sekä lääkäreiden ja muiden viranomaisten auktoriteettiasemaan. Kaikki perustelut säilyvät läpi tutkimusjakson muuttumattomina. Vaikka ehdottajatahot vaihtuivat jonkin verran vuoden 1950 pakkosterilointilakimuutoksen jälkeen, niin perustelut eivät muuttuneet. Osa perusteluista oli irrallisia ja kaukaa haettuja. Tämä antaa mielivaltaisen vaikutelman alaikäisten pakkosterilointien syistä ja saattoi olla osasyy siihen, että kaikkialla Suomessa ei harjoitettu aktiivista pakkosterilointipolitiikkaa.

Our research examines how the sterilization of minors was justified using arguments about economic burden and national decline. We highlight the consequences of power that values and controls human lives. Through content analysis, we study how documents justified a compulsory sterilization law based on racial hygiene. Our material includes the records of all 81 sterilized minors between 1935 and 1970. The sterilizations disproportionately targeted children from lower social classes. Finnish racial hygiene policies defined their target group through expert discourse. Racial hygiene was cited in all cases, supported by varying justifications, such as morality, medicalization, child protection, and educational ideology. The law’s vague definition left room for local authorities to interpret and define racial hygiene principles. Justifications relied on expert authority, particularly doctors and officials. These arguments remained unchanged throughout the study period, even after the 1950 law amendment. Some justifications appeared arbitrary, suggesting inconsistency in the policy’s application across Finland. This randomness may explain why compulsory sterilization was not uniformly enforced nationwide.