Värillisten luontovalokuvien näyttely Lintujen paratiisi 1977–1982

Authors

• Johanna Frigård Turun yliopisto

DOI: https://doi.org/10.37449/ennenjanyt.113737

Keywords:

1970-luku, Seppo Keränen, luontovalokuvat, värivalokuvat, dokumentaarisuus, Kari Soveri

Abstract

Seppo Keräsen ja Kari Soverin Lintujen paratiisi -näyttely 1977 oli varhainen värivalokuvien näyttely Suomessa. Luontovalokuvillaan se osallistui ajan ympäristökeskusteluun ja liittyi 1970-luvulla lisääntyneeseen luontovalokuvausharrastukseen. Artikkelissani sijoitan sen mustavalkoisen ja värillisen valokuvauksen konteksteihin kiinnittäen huomiota erityisesti värin merkityksellistymisen ja vaikuttamisen tapoihin, joissa teknisillä ja materiaalisilla tekijöillä on osuutensa. Mustavalkoisiin valokuviin liittyneet käytännöt ja arvot pyrkivät yhdistämään ne totuudellisuuteen ja luotettavuuteen, kun taas kaupallisuus ja viihteellisyys leimasivat julkisia värivalokuvia. Kaikkein yleisin värivalokuvauksen ala, perhevalokuvaus, ei ollut arvostettua, koska se yhdistyi henkilökohtaiseen ja tunteikkuuteen. Värien yhdistyminen länsimaisessa kulttuurissa tunteisiin ja aistimellisuuteen ei sekään ollut omiaan vahvistamaan värikuvien totuudellisuutta, vaikka värien välittämä informaatio olikin luonnontuntemuksen kannalta tärkeää. Toisaalta värillisten kuvien mieltyminen realistisiksi ja arjessa opittuja havaitsemisen tapoja noudattaviksi teki niistä helposti lähestyttäviä. Tämä oli oleellista tavoiteltaessa luonnonsuojelullista vaikuttavuutta, vaikka samalla se toi mukanaan vähempiarvoiseksi mielletyksi populaarikulttuuriksi luokittelemisen vaaran. Luontokuvien tiedollisen, teknisen ja esteettisen tason korostaminen pyrki sijoittamaan luontokuvat ensisijaisesti totuudellisen dokumentaarisuuden piiriin, mutta vaikuttavuus edellytti myös tunteisiin vetoamista.