Talviaisten rahapaja: Luku- ja kirjoitustaidon hyödyntäminen rahanväärennöstarkoituksiin 1800-luvun puolivälissä

Kirjoittajat

  • Sofia Kotilainen

Avainsanat:

aineeton pääoma; elämäkertatutkimus; kirjoitustaito; lukutaito; mikrohistoria; rahanväärentäjät; rahauudistus; rikollisuus; suomen kieli

Abstrakti

Luku- ja kirjoitustaito muodostivat 1800-luvun puolivälissä sekä yksilön että hänen lähiyhteisönsä näkökulmasta tärkeää aineetonta pääomaa, koska etenkin maaseudulla ne olivat harvinaisia taitoja. Niiden avulla oli mahdollista saavuttaa hitaasti karttuvaa yhteisöllistä luottamusta, rakentaa verkostoja ja saavuttaa henkilökohtaisia etuja, joista monet liittyivät myös taloudelliseen menestykseen. Näitä taitoja saattoi käyttää myös pikavoittojen hankkimiseen yhteisöllisten normien näkökulmasta kyseenalaisin keinoin, esimerkiksi väärentämällä rahaa. Kivijärveläinen Erkki Turpeinen oli taitava rahanväärentäjä, joka osasi hyödyntää luku- ja kirjoitustaitoaan omiin tarkoituksiinsa. Pohdin artikkelissani, millaista osaamista tai koulutusta rahanväärentäjänä toimiminen edellytti 1850–1870-luvulla ja miksi rikollinen elämäntapa muuttui erityisesti Erkin kohdalla lähiyhteisön hiljaisesti hyväksymäksi elämänkuluksi. Tarkastelen Erkki Turpeisen elämää mikrohistoriallisesta näkökulmasta. Fragmentaarinen lähdeaineisto osoittaa, että hän menestyi hankkeissaan, onnistui myös pakenemaan virkavaltaa jäätyään kiinni ja kykeni luomaan oman liiketoiminta-alueensa väärennöstoimeksiantojen myötä. Hänestä muotoutui vuosikymmenten aikana mediajulkisuudessa, kansanperinteessä ja yhteisön kollektiivisessa muistissa elänyt veijarihahmo, joka puijasi esivaltaa ja auttoi köyhiä pitäjäläisiä. Erkkiä pidettiin yleisesti avuliaana ja hyvätapaisena ihmisenä.

Osasto
Vertaisarvioitu artikkeli

Julkaistu

2022-09-12