Suomalaiset Venäjällä 1917–1964 -tietokanta historiantutkimuksen apuvälineenä

Kirjoittajat

• Ilkka Jokipii
• Sami Outinen

DOI: https://doi.org/10.37449/ennenjanyt.124699

Avainsanat:

tietokanta, joukkoistaminen, tekoäly, digitalisaatio, historiantutkimus, Venäjä

Abstrakti

Kansallisarkiston Suomalaiset Venäjällä 1917–1964 tutkimushankkeen tehtävänä on muun muassa laatia
interaktiivinen tietokanta Venäjällä, Neuvosto-Venäjällä ja Neuvostoliitossa vuosina 1917–1964
oleskelleista Suomen suuriruhtinaskunnan alamaisista, itsenäisen Suomen kansalaisista ja eräissä
tapauksissa heidän jälkeläisistään (esimerkiksi amerikansuomalaiset).
Tässä artikkelissa esitellään tutkimushankkeen interaktiivinen tietokanta, tietokannan tekninen toteutus,
tietokantatyön vaiheet, tietojen manuaalisesta syöttämisestä joukkoistamiseen ja tekoälyyn ulottuvat
tiedonkeruumenetelmät, lähdeaineiston luonne, tietokantatyössä käytettävät historiatieteelliset
menetelmät ja kokonaisuuteen liittyvä viestintäsuunnitelma.
Tarkastelun kohteena on myös se, miten käytettävät lähteet on valittu, mitkä tekijät rajoittavat tietojen
julkaisemista ja mitä mahdollisuuksia digivälitteisen tutkimusympäristön huima tekninen kehitys avaa
lähitulevaisuuden tietokantavälitteiselle historiantutkimukselle.
Suomalaiset Venäjällä 1917–1964-tutkimushankkeen interaktiivinen tietokanta tuo internetiin avoimesti
käytettäväksi elämäkertatietoja suomalaisista Venäjällä, Neuvosto-Venäjällä ja Neuvostoliitossa
1917–1964. Tiedot esitetään lähdeviitoitettuna sähköisenä henkilökortistona ja osittain linkkeinä
digitoituihin asiakirjoihin. Kansalaiset pääsevät osallistumaan tutkimusprosessiin taulukoimalla
digitalisoituja lähdetietoja hankkeen joukkoistamisalustalla.
Tietojen vapaata saatavuutta rajoittavat tietosuojalainsäädäntö ja osaan arkistoaineistoa liittyvät
aineistonluovutussopimukset. Kymmeniätuhansia henkilöjä ja joitakin satoja tuhansia henkilötietorivejä
sisältävä tietokantahanke vaatii taakseen riittävästi henkilöresursseja ja toimivan teknisen
toimintaympäristön.
Digitointi- ja joukkoistamistekniikan kehittyminen on mahdollistanut yhtenäisemmän hajautetun
tiedonkeruutoiminnan hallinnoimisen ja tutkijoiden keskittymisen henkilötietoja koskevaan
tutkimustyöhön. Hankkeessa on myös tehty kokeiluja tekoälyavusteisen arkistoaineistojen
sisällöntunnistuksen kanssa, ja tulokset ovat todella lupaavia. Tulevaisuuden tietokantatutkimushankkeissa
näillä HTR-teknologiaan perustuvilla menetelmillä voidaan säästää merkittävä osa hankkeiden
manuaalisesta tietojen syöttötyöstä.