Omainen on tärkeä kotona asuvalle muistisairaalle – määrällinen analyysi Kelan hoitotukihakemuksista

Kirjoittajat

• Pauliina Puurtinen Kansaneläkelaitos
• Aliisa Palanne Kansaneläkelaitos
• Antti Teittinen Kansaneläkelaitos

DOI: https://doi.org/10.23989/gerontologia.148793

Avainsanat:

muistisairaus, huolenpidon tarve, turvallinen yksinolo, kotiin tuotavat palvelut, omainen, Kela, takuueläke, eläkettä saavan hoitotuki

Abstrakti

Muistisairaudet ovat yleistyneet Suomessa väestön ikääntymisen vuoksi. Yhä useampi muistisairas ikääntyvä asuu mahdollisimman pitkään omassa kodissaan omaisen huolenpidon ja kotiin tuotavien palvelujen turvin. Turvallinen kotona asuminen vaatii siis usein ulkopuolista apua. Selvitämme tässä artikkelissa kotona kotihoidon ja omaisen tuella asuvien yli 75-vuotiaiden pienituloisten muistisairaiden hoitotukiasiakkaiden tilannetta muun muassa huolenpidon tarpeen ja turvallisen yksinolon näkökulmasta. Hyödynnämme ensi kertaa hakemuslomakeaineistoa, joka on kerätty Kelan eläkettä saavan hoitotuen hakemuslomakkeista ja täydennetty muulla Kelan etuuskohtaisella rekisteriaineistolla. Tulosten mukaan kotona asuvien muistisairaiden hoitotukiasiakkaiden huolenpidon tarve oli laaja-alaista. Huolenpidon tarve oli lähes yhtä suurta riippumatta siitä, asuiko hoitotukiasiakas kotona kotihoidon vai omaisen tuella. Arvioitu turvallisen yksinolon määrä oli vähäisempää omaisen tuella kotona asuvilla. Pienituloisuudesta huolimatta kotihoidon asiakkuus oli yhteydessä suurempaan tukipalvelujen käyttöön, kun taas omaisen tuella kotona asuvat käyttivät merkittävästi vähemmän kotiin tuotavia tukipalveluja. Omaisen tuella kotona asuvien vähäinen palvelukäyttö yhdistettynä runsaaseen tai lähes yhtämittaiseen huolenpidon tarpeeseen vahvistaa käsitystä omaisesta kotona asumisen mahdollistajana.

Family members are important for home-dwelling persons with memory disorders – a quantitative analysis of applications for care allowance for pensioners

As the population ages, memory disorders have become increasingly common in Finland. With the help of informal care and services provided at home, more and more older adults with memory disorders continue to live at home for as long as possible. Safe home-dwelling often requires outside assistance. In this paper, we look at low-income older adults (aged 75+) with memory disorders living at home with the help of home care or family members. The focus is on care needs and feeling safe when being home alone. Our data has been drawn from the applications for the care allowance for pensioners and combined with other register data from the Social Insurance Institution of Finland. The results show that the need for care among home-dwelling older adults with memory disorders is extensive in all areas. Irrespective of whether the person relied on informal care assistance or home care, the need for care was approximately the same. Those with informal care reported lower rates of feeling safe when being alone. Despite the low income, using home care services was associated with greater use of support services, while those who relied on informal care used considerably fewer services provided at home. The lower use of services combined with continuous care needs confirms the notion that family members enable living at home.