Kotihoidon asiakkaiden avuntarve lisää ensihoitohälytyksiä

  • Juha Nyman Helsingin kaupunki
  • Kari Porthan Helsingin kaupunki
  • Marja Sippola-Soininen Pihlajalinna
  • Helena Soini Helsingin kaupunki
Avainsanat: kotihoito, palvelutalo, ensihoito, päivystys

Abstrakti

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, mitkä tekijät ovat yhteydessä kotihoidon asiakkaiden ensihoitohälytyksiin ja päivystyskäynteihin ja kuinka yleisesti ensihoitoyksikkö tekee kuljettamatta jättämispäätöksiä kotihoidon ja palvelutalojen asiakkaille. Tutkimuksen rekisteriaineiston muodostivat Helsingin kotihoidon käyntiaineisto, ensihoidon tehtäväaineisto ja päivystyskäyntiaineisto vuosilta 2017 ja 2018. Tulosten mukaan alle viidesosassa kotihoidon asiakkaiden ensihoitotehtävistä hoidon tarve oli kiireellinen tai potilas oli hengenvaarassa. Ensihoitoyksikkö teki kuljettamatta jättämispäätöksen kolmasosassa kotihoidon asiakkaiden ensihoitotehtävistä. Ensihoitohälytykseen ja päivystyskäyntiin kotihoidon asiakkailla vuonna 2018 olivat yhteydessä asiakkaan korkea ikä, miessukupuoli, suuri avuntarve, kotihoidon suoritteiden suuri määrä, kotihoitoyksikkö sekä asiakkaalle edellisenä vuonna tehty ensihoitohälytys. Tässä tutkimuksessa kotihoidon asiakkaat tekivät suhteellisesti enemmän päivystyskäyntejä kuin aiemmissa tutkimuksissa kaikki kotona asuvat vastaavan ikäiset. Tulokset osoittavat, että kotihoidon asiakkaan avuntarpeen lisääntyessä myös ensihoitohälytykset ja päivystyskäynnit ovat todennäköisempiä ja ensihoitohälytysten lukumäärä lisääntyy. Merkittävä osa ensihoitohälytyksistä on ei-kiireellisiä, ja lähes kolmasosaa ensihoitohälytyksistä ei seuraa kuljetus jatkohoitoon. Näitä ensihoitohälytyksiä tulee voida vähentää kotihoidon toimintaa kehittämällä, hoitolinjoja selkeyttämällä, henkilöstöä kouluttamalla ja asiakkaita sekä omaisia informoimalla. 

Osasto
Artikkelit
Julkaistu
maalis 25, 2021
Viittaaminen
Nyman, J., Porthan, K., Sippola-Soininen, M., & Soini, H. (2021). Kotihoidon asiakkaiden avuntarve lisää ensihoitohälytyksiä. Gerontologia, 35(1), 32-50. https://doi.org/10.23989/gerontologia.89038