Vesiensuojelun kehitys ja merkitykset Neuvostoliitossa
Nyckelord:
vesiensuojelu, Neuvostoliitto, ympäristönsuojelu, jätevedet, lehdistöAbstract
Vaikka kaupunkien, teollisuuden ja maatalouden jätevedenpuhdistamot ovat olleet vesiensuojelun tärkeimmät välineet kaikissa teollisuusmaissa, ei yhdenkään suuren teollisuusmaan vesiensuojelun ympäristöhistoriasta ole tehty monitieteistä ja kattavaa kansallista tutkimusta. Tämä koskee myös Neuvostoliittoa. Useimmat tutkimukset käsittelevät Neuvostoliiton ympäristöteemoja laajasti, jolloin suurtenkin yksittäisten sektoreiden, kuten vesiensuojelun, esittelyt ovat jääneet pinnallisiksi. Tästä syystä artikkelimme tavoitteena on pyrkiä luomaan ensimmäinen, suomeksi kirjoitettu yleiskuva Neuvostoliiton vesiensuojelun ympäristöhistoriasta vuosina 1917–1991. Keskitymme kolmeen alateemaan: vesistöjä koskevan lehdistökeskustelun, vesistöjen luonnontieteellisen tutkimuksen ja jätevedenpuhdistuksen kehityksen ympäristöhistoriaan. Esittelemme myös vesiensuojelun normatiivisen ohjauksen päävaiheita. Tutkimuskirjallisuuden lisäksi olemme käyneet läpi luonnontieteilijöiden ja insinöörien ammatillisia raportteja, artikkeleita ja kirjoja sekä neuvostolehdistöä (Pravda ja Izvestija). Metodologisesti tutkimuksemme edustaa autoritaaristen yhteiskuntien ympäristöhistorian tutkimuksen uutta koulukuntaa, jonka tavoitteena on tarkastella eri yhteiskuntajärjestelmiä edustavia maita monitieteisten lähestymistapojen ja empiiristen lähdeaineistojen avulla aiempaa avoimemmin. Ilmeisistä ongelmista huolimatta vesistöjen saastumisesta muotoutui Neuvostoliiton varhaisin ja merkittävin yleisesti tunnustettu ympäristöongelma ja vesiensuojelusta tuli sen ympäristönsuojelun vanhin, laajin ja ehkä tehokkain sektori.
Although urban, industrial and agricultural wastewater treatment plants have been the main instrument for water protection in all industrialised countries, no multidisciplinary and comprehensive national study has been conducted on the environmental history of water protection in any of the major industrialised countries. This also applies to the Soviet Union. Most studies deal extensively with Soviet environmental themes, leaving presentations of even large individual sectors, such as water protection, superficial. For this reason, the aim of our article is to try to create the first overview, written in Finnish, of the environmental history of water protection in the Soviet Union in 1917–1991. We focus on three sub-themes: the press debate on water pollution and protection, the environmental history of scientific research on water pollution, and the construction of wastewater treatment plants. We also present the main stages of the normative control of water protection. In addition to research literature, we have reviewed professional reports, articles and books by natural scientists and engineers, as well as the Soviet press (Pravda and Izvestiya). Methodologically, our research represents a new school of thought on the study of the environmental history of authoritarian societies, with the goal of looking more openly at countries representing different social systems through multidisciplinary approaches and empirical source data. According to our results, water pollution became the most significant and widely recognised environmental problem in the Soviet Union, and water protection became its oldest, largest, and perhaps most effective sector of environmental protection.
