Teoreettinen tutkimus joukkoviestintä- ja mediatieteen intellektuaalisena tyylinä

Kirjoittajat

  • Tarmo Malmberg

Abstrakti

Teoreettinen tutkimus on yleisenä käytäntönä sellaisissa vakiintuneissa oppiaineissa kuin fysiikka, taloustiede, kielitiede ja sosiologia. Joukkoviestintä-ja mediatieteessä se on sitä vastoin jäänyt vähälle huomiolle.  Tästä vakuuttuakseen tarvitsee vain tutustua alan oppikirjoihin, jotka pääosin vaikenevat aiheesta. Tässä artikkelissa teoreettista tutkimusta kuitenkin tarkastellaan omana erityisenä tutkimustapana. Apuna käytetään intellektuaalisen tyylin käsitettä, joka on peräisin Gerd Buchdahlilta (1993). Artikkelin alussa käydään läpi, millaisia suuria muutoksia tieteenfilosofisissa käsityksissä on tapahtunut ajanjaksolla, joka ulottuu antiikista 1900-luvulle. Esiin nostetaan myös 1900-luvun mediatutkimuksen pääsuuntaukset.  Tämän jälkeen valaistaan teoreettisen tutkimuksen yleistä luonnetta. Teoreettisen joukkoviestintä- ja mediatieteen vaihtoehtoja käsitellään erittelemällä viittä esimerkkiartikkelia (Traub 1933, Lazarsfeld & Merton 1948, Morin 1953, Carey 1975, Hall 1980). Lopuksi vertaillaan vielä, mikä tyylin merkitys on taiteessa ja mikä tutkimuksessa. Lisäksi pohditaan, onko mediafilosofia – eli saksalaisittain Medienwissenschaft – muuttamassa alan intellektuaalista tyyliä.

Osasto
Tieteenalakeskustelua

Julkaistu

2014-06-19

Viittaaminen

Malmberg, T. (2014). Teoreettinen tutkimus joukkoviestintä- ja mediatieteen intellektuaalisena tyylinä. Media & viestintä, 37(2). Noudettu osoitteesta https://journal.fi/mediaviestinta/article/view/62853