Medeian tytär mediayhteiskunnassa
E. L. Karhun Eriopis ja kertomisen etiikka
Avainsanat:
Tragedia, Mediayhteiskunta, kertomisen etiikka, draaman jälkeinen teatteriAbstrakti
Tragedian keskeinen piirre on sen loppu, katastrofia seuraava hiljaisuus ja paikalta poistuva yleisö. Näytelmäkirjailija E. L. Karhu nostaa kuitenkin näyttämölle päähenkilöksi lapsen, joka joutuu elämään tragedian jälkeisessä tilanteessa. Karhun näytelmässä Eriopis. Medeian selviytyjätytär kertoo kaiken (2021) Medeia on surmannut hänen ja Jasonin kaksospojat mutta ei heidän tytärtään Eriopista. Koska tapahtumapaikkana ei ole myyttinen antiikin Kreikka vaan nykyaikainen mediayhteiskunta, tragediaa ei seuraa hiljaisuus vaan mediaspektaakkeli. Artikkelissani tutkin, miten Karhun näytelmä kuvaa mediayhteiskunnan toimintatapoja, ja miten Eriopis henkilöhahmona ja näytelmä kokonaisuutena taistelevat mediaa ja sen kertomuksia vastaan. Media käyttää useita draamalle ominaisia keinoja luodessaan yleisöön uppoavia tarinoita, kun taas Eriopis hylkää ne ja etsii vaihtoehtoisia tapoja kohdata tragedia ja sen kokenut henkilö. Hyödyntämällä useita Hans-Thies Lehmannin kuvaamia draaman jälkeiselle teatterille ominaisia piirteitä teos haastaa tutut kertomisen rakenteet ja samalla yleisön, joka odottaa inspiraatiotarinaansa.
Tiedostolataukset
Julkaistu
Viittaaminen
Numero
Osasto
Lisenssi
Copyright (c) 2024 Näyttämö ja tutkimus
Tämä työ on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen Julkinen -lisenssillä.
Hyväksytty 2024-10-06
Julkaistu 2024-11-15