Lavastajakoulutus aktiivisena arkistona
Abstract
Käsittelen artikkelissani suomalaisen lavastajakoulutuksen kehitystä 1970-luvun alusta 2010-luvulle. Teen aluksi lyhyen yhteenvedon sen tärkeimmistä vaiheista, minkä jälkeen tarkastelen yleisellä tasolla suomalaisessa taiteilijapedagogiikassa tapahtuneita muutoksia sekä kysyn, miten tekemiseen perustuvat harjoitustehtävät toimivat oppimisen ja tiedonmuodostuksen paikkoina. Varsinaisia lavastustaiteen opetussisältöjä käsittelen kahdella tasolla. Yhtäältä kysyn, mitä tietoja ja taitoja on tutkinnon kokonaisuudessa pidetty oleellisina eri vuosikymmenillä. Toisaalta tutkin yksittäisillä kursseilla annettuja harjoitustehtäviä lavastajan taiteellista toimintaa mallintavina suorituksina. Keskityn kolmeen käänteentekevään ajankohtaan: käsityöläistradition korvautumiseen modernistisella taideteollisuusalan koulutuksella, lavastajan itsenäisen taiteilijaidentiteetin muotoutumiseen sekä yhtenäisen ammattikuvan hajoamiseen 2000-luvun alussa.
