Selkeyttävää vai yksinkertaistavaa?
Nuortenkirjan ja sen selkomukautuksen vertailua tekstilajikonventioiden näkökulmasta
Abstrakti
Selkokirjojen lukijaryhmät ovat viime vuosina laajentuneet, ja selkokirjat ovat Ruotsin tavoin leviämässä kouluopetukseen myös Suomessa. Tässä artikkelissa tarkastellaan yksittäisen selkokielisen teoksen kielellistä rakentumista vertailemalla Marja-Leena Tiaisen yläasteikäisille suunnattua nuortenkirjaa Khao Lakin sydämet (2013) ja siihen perustuvaa selkokielistä teosta Hiekalle jätetyt muistot (2018, kirjailijan oma selkomukautus). Keskeinen tutkimuskysymys liittyy tekstilajikonventioihin: millaisilla ratkaisuilla alkutekstiä on selkoistettu ja miltä selkoistaminen näyttäytyy tekstilajinäkökulmasta? Tutkimuksen tarkoitus on ensinnäkin tuottaa tietoa siitä, millaisia kielellisiä ratkaisuja yksittäisessä selkokielisessä tekstissä on käytetty, ja toiseksi pohtia näitä ratkaisuja kertoville tekstilajeille ominaisten kielellisten konventioiden näkökulmasta.
Tutkimus osoittaa, että selkoromaanissa selkeyttäminen toteutuu muun muassa lyhentämällä alkutekstiä sana- ja merkkimäärältään noin kolmannekseen. Selkokielen ohjeiden mukaan virkkeet ja lauseet ovat lyhyitä, ja repliikkeihin on muun muassa lisätty puhujan henkilöllisyyttä selventävä, puheverbin sisältävä johtolause. Tekstilajinäkökulman mukaisesti sekä alkuperäisessä teoksessa että sen selkomukautuksessa hyödynnetään nuortenromaaneille ominaisia puhekielisiä piirteitä. Selkoromaanissa puhekielisyys on kuitenkin vähäisempää kuin alkutekstissä ja yleiskielisiä rakenteita käytetään tekstilajikonventoita yksinkertaistaen sellaisissakin ilmauksissa, joissa yleiskielistäminen ei motivoidu selkeyttämisen tarpeesta. Toisaalta selkokielisessä nuortenromaanissa on havaittavissa fiktiivisten kertomusten diskurssi- ja tekstilajitietoisuutta, joista mainittakoon muun muassa henkilön näkökulmaan eläytyvät fokalisoinnin pluskvamperfektilauseet.
Simplifying or simplistic? Comparing a young-adult novel and its easy-to-read adaptation from the perspective of genre conventions
In recent years, the target groups of easy-to-read books have expanded and, as has happened in Sweden, easy-to-read books are becoming more commonplace Finnish schools. This article examines the linguistic construal of an easy-to-read book by comparing the Finnish young-adult novel Khao Lakin sydämet (‘Hearts of Khao Lak’, 2013) by Marja-Leena Tiainen and its easy-to-read adaptation Hiekalle jätetyt muistot (‘Memories left on sand’, 2018, adapted by the author). The study focuses on genre conventions: what kinds of strategies are used when simplifying the novel and, how do these strategies appear from the perspective of genre? The aim of the study is firstly to produce information about the linguistic strategies used in a single easy-to-read text, and secondly, to consider these strategies from the viewpoint of linguistic features characteristic of narrative texts.
The study illustrates that adaptation in an easy-to-read novel is achieved, for instance, by shortening the original text to approximately a third of its original length. According to the principles of easy-to-read texts, sentences are short, and a reporting clause with a reporting verb is added to clarify the speaker’s identity. In addition, from the perspective of genre, both the original book and the adaptation utilise the features of spontaneous speech, the so-called ‘eye-dialect’ characteristic of young-adult novels. However, in easy-to-read texts, such features of speech are less pronounced than in the original text and, contrary to genre conventions, the structures of standard Finnish are often used in expressions where they are not motivated by the need for simplifying or clarification. On the other hand, easy-to-read texts display an awareness of the discourses and genres of fictional narratives, achieved, for instance, by focalising past perfect clauses indicating a shift from an external narration into the internal perception of the character.
In addition to simplifying the content, the study argues that it is important to consider the genre perspective guiding social language skills and social agency. For this purpose, more diverse genre research based on easy-to-read texts is needed.
