Särkemys, Satimus ja Ylimys -tyyppisistä paikannimistä
Abstrakti
Artikkelissa tarkastellaan sellaisia luontonimiä, jotka on muodostettu johtimella -mUs. Nimet ovat usein yksiosaisia, ja niitä on sekä denominaalisia että deverbaalisia, esimerkiksi Sorsamus (metsäalue Hauholla; ’paikka, jossa on paljon sorsia’), Kulkemus (järvi Sulkavalla; ’järvi, jonka kautta kuljetaan’). Analysoituja nimiä on 80, ja ne on saatu Digitaalisesta paikannimiarkistosta ja Maanmittauslaitoksen paikannimrekisteristä. Tavoitteena on kartoittaa nimityypin rakenne, maantieteellinen levikki ja historia.
Nimet on luokiteltu suomalaisessa paikannimitutkimuksessa paljon käytetyn syntaktis-semanttisen mallin mukaan. Maantieteellisesti nimityyppi keskittyy kahdelle alueelle. Läntinen keskittymä käsittää suunnilleen Kokemäenjoen vesistön alueen ja itäinen keskittymä Vuoksen vesistön eteläosat. Tällainen levikki viittaa nimityypin vanhuuteen; mainitut alueet ovat rautakautisen suomen puhuma-alueita. Kaikki mUs-aineksen sisältämät nimet eivät kuitenkaan ole vanhoja. Kyseessä on nimimalli, jonka mukaan on myöhemmin voitu muodostaa uusia nimiä.
Rautakautisen suomen puhujilla oli kiinteät kontaktit saamen puhujien kanssa. Terho Itkosen mukaan mUs-aines on jäänne näistä myöhäisrautakautisista ja varhaiskeskiaikaisista kontakteista. mUs-nimet saattavat näin olla yksi tämän muinaisen kontaktivyöhykkeen jäljistä, ja osassa mUs-nimiä kantasana onkin selvästi saamelaisperäinen.
Place names of the type Särkemys, Satimus and Ylimys
The current article examines place names formed with the derivational suffix -mUs. These names typically consist of a stem and the suffix -mUs, and there are both denominal and deverbal examples of this type, e.g. Sorsa/mus (‘wild duck’ + mUs; a forest in Hauho; ‘a forest where there are lots of wild ducks’), Kulke/mus (‘pass through’ + mUs; a lake in Sulkava: ‘a lake which serves as a thoroughfare’). 80 names are analysed in total, all obtained from the Digital Place Name Archive and the place name register of the National Land Survey. The aim of the article is to map the structure, geographical distribution and history of this name type.
The names are classified according to the syntactic-semantic model widely used in Finnish onomastic research. Geographically, this name type is concentrated in two principal areas: the western concentration encompassing the Kokemäenjoki watershed and the eastern concentration around the southern parts of the Vuoksi watershed. Such distribution indicates the age of the name type; these were the main areas where Iron Age Finnish was spoken. However, not all names in the -mUs corpus are old. This is a naming model that allows new names to be formed too.
Finnish speakers were in close contact with Sámi speakers during the Iron Age. Terho Itkonen posits that the -mUs suffix is one of the morphological remnants of this Late Iron Age and early medieval contact. -mUs names may thus be one of the earliest traces of this ancient contact zone; indeed, in some -mUs names the stem is clearly of Sámi origin.
