Relatiivilauseet arkikeskustelussa
Abstrakti
Artikkeli tarkastelee laajaan keskustelukorpukseen pohjautuen sitä, millaisiin päälauseisiin relatiivilauseet liittyvät ja millaisia eri relatiivisanoilla alkavien relatiivilauseiden tehtävät ovat. Vuorovaikutuslingvistinen analyysi paljastaa, että eri relatiivisanoilla on omanlaisensa profiili.
Aineistossa eksistentiaali- ja kopulalauseet ovat yliedustettuja relatiivilauseiden päälauseina verrattuna näiden lausetyyppien käyttöön koko korpuksessa. Lähes neljänneksellä relatiivilauseista ei ole lainkaan päälausetta, vaan niiden korrelaattina on vapaa NP. Kopulalauseiden, eksistentiaalilauseiden ja vapaiden NP:iden runsaus aineistossa selittyy niiden käytöllä esittely- tai kehysrakenteina, joihin relatiivilause kiinnittyy. Kehysrakenteet voivat olla syntaktisesti ja semanttisesti keveitä; relatiivilause kertoo keskeisimmän asian. Myös pääsanat voivat olla semanttisesti väljiä, ja sisältö täsmentyy relatiivilauseessa.
Eri relatiivisanoilla alkavat relatiivilauseet poikkeavat toisistaan sen suhteen, millaisiin referentteihin niiden pääsanat yleensä viittaavat. Joka-relatiivilauseiden korrelaatti on yleisimmin inhimillinen, ja kuka-relatiivilauseiden melkein aina. Mikä-relatiivilauseiden korrelaatit taas viittaavat useimmiten konkreettisiin tarkoitteisiin mutta harvoin ihmisiin. Mikä-relatiivilauseiden korrelaateilla on toisinaan abstrakteja tarkoitteita, mutta joka-relatiivilauseiden korrelaateilla vain harvoin. Relatiivisesti käytetty kun ei ole niin selvästi erikoistunut kuin muut relatiivisanat.
Aiemmassa tutkimuksessa relatiivilauseiden tehtävät on määritelty restriktiivisyyden tai sen puutteen kautta. Mikä- ja kun-relatiivilauseiden yleisin tehtävä aineistossa onkin referenssin rajaaminen. Sen sijaan joka-relatiivilauseista yli puolet ja kuka-relatiivilauseistakin viidesosa toimii predikoivassa tehtävässä. Jotkin relatiivilauseet toimivat sekä rajaavina että predikoivina. Referentin rajaamiseen tähtäävässä luonnehdinnassa on aina mukana myös kuvailu ja referenssin rakentaminen.
Relative clauses in Finnish conversation
The article, based on a large corpus of Finnish conversations, discusses main clause types and functions of relative clauses initiated with particular relativizers. Using the method of Interactional Linguistics, we show that each relativizer has its own profile.
Existential clauses and copula clauses are overrepresented as main clauses of relative clauses in these data compared to the use of these clause types in the corpus as a whole. Nearly a fourth of the relative clauses lack main clauses altogether and are instead headed by a free NP. The large number of existential clauses, copula clauses, and free NPs as main clauses can be explained through their use for referent introduction and framing of the relative clause. Framing constructions can be syntactically and semantically light since the main information comes in the relative clause. Heads of relative clauses can also be semantically rather vague, as the referent is specified in the relative clause.
Relativizers differ in terms of the semantic category of the referents of their heads. Heads of joka relative clauses are most commonly human, and heads of kuka relative clauses almost always are. Most heads of mikä relative clauses have concrete referents, but they rarely refer to humans. Heads of mikä relative clauses may have abstract referents, but these are uncommon with joka relative clauses. The relativizer kun does not seem to be as specialized as the other relativizers are.
In earlier research, the functions of relative clauses have been defined through restrictiveness or lack of it. The most common function of mikä and kun relative clauses does seem to be the restriction of reference. However, more than half of the joka relative clauses and nearly a fifth of kun relative clauses do predicating work. Some of the relative clauses in our data both restrict reference and do predicating. The restriction of reference always involves description and referent construction.
