Suomen kielen verbien morfologinen mukauttaminen pohjoissaameen puhutun kielen aineistossa
Abstrakti
Artikkelissa tarkastellaan suomen kielen verbien morfologista mukauttamista puhuttuun pohjoissaameen. Aihetta ei ole aikaisemmin tutkittu, mutta on esitetty, että pohjoissaamessa vieraskieliset verbit sovitetaan supistumaverbien taivutusluokkaan.
Aikaisemmin on esitetty, että kielisukulaisuus tai typologinen samankaltaisuus mahdollisti verbien monipuolisen mukauttamisen saamesta kveeniin. Käsillä oleva artikkeli tutkii samaa ilmiötä, mutta tässä mukauttamissuunta on päinvastainen eli itämerensuomesta saameen. Tutkimusaineisto on kerätty Oulun yliopiston Saamelaisen kulttuuriarkiston pohjoissaamenkielisestä haastatteluaineistoista.
Verbien lainaamiseen on eroteltu neljä lainaamisen strategiaa (suora upotus, epäsuora upotus, tehdä-verbi strategia ja paradigman siirto). Tämän tutkimuksen kannalta kaksi ensimmäistä strategiaa ovat merkittäviä. Suorassa upotuksessa lainattu verbi sijoitetaan johonkin olemassa olevaan taivutuskategoriaan ja epäsuorassa upotuksessa verbiin liitetään lainaverbeille ominainen johdin, kuten esimerkiksi suomen tapauksessa eera-johdin. Verbejä lainattaessa suomesta saameen ei ole vastaavanlaista selvää johdinta, joka olisi varattu vain verbien lainaamiseen, mutta sen sijaan suomen ja saamen välinen verbien mukauttaminen hyödyntää olemassa olevia johdinvastaavuuksia. Johdinvastaavuuksien käyttö mahdollistaa verbien täyden integroimisen kieleen, mikä tarkoittaa sitä, että lainatulle verbille on mahdollista luoda täysi taivutusparadigma kohdekielessä. Täten verbien lainaaminen on ikään kuin morfologian tasolla tapahtuva etymologinen nativisaatio. Suomen kielen yleisemmät verbityypit mukautetaan ongelmitta saameen (esimerkiksi haastatella > haastatallat). Tutkimusaineistossa ei ole verbejä, jotka kuuluisivat suomen kielen marginaalisempiin taivutustyyppeihin, kuten esimerkiksi juosta, piestä, syöstä.
The morphological adaptation of Finnish verbs to Northern Sámi in a spoken corpus
The article examines the morphological adaptation of Finnish verbs to spoken Northern Sámi. This topic has not been studied before, but it has been posited that in Northern Sámi foreign verbs are adapted to the conjugation class of contracted verbs.
Lindgren and Niiranen’s (2018) research has shown that linguistic kinship or typological similarity enable the versatile adaptation of verbs from Sámi to Kven. The present article examines the same phenomenon, but here adaptation occurs in the opposite direction.
The research material is gathered from the interview collections of the Sámi culture archive held at the University of Oulu. Finnish verbs were then extracted from these interviews. Wohlgemuth (2009) distinguishes four verb-borrowing strategies: direct insertion, indirect insertion, do-verb strategy, and paradigm shift. For the purposes of the present study, the first two of these strategies are important. In direct insertion, the borrowed verb is placed in one of the existing conjugation categories, while in indirect insertion, a suffix characteristic of loan verbs is attached to the verb, such as the -eera suffix in Finnish. When adapting a verb from Finnish to Sámi, there is no equivalent suffix used only for borrowed verbs, but in the adaptation process speakers tend to use the Sámi equivalent for the Finnish suffixes.
The use of suffix correspondences enables the complementary integration of verbs into the language, which means that it is possible to create a full conjugation paradigm for the borrowed verb in the target language. Thus, borrowing verbs is, as it were, the etymological nativisation of morphology. The more common Finnish verb types can be easily adapted into Sámi (e.g., haastatella > haastatallat ,‘to interview’). There are no verbs in the research material that belong to the more marginal Finnish inflectional types, such as juosta (‘to run’), piestä (‘to thrash’), syöstä (‘to throw’).
