Kallavesi ja muita Savon paikannimiä [Kallavesi and other Savo place names]
Abstrakti
Vuonna 2007 ilmestyi Suomen paikannimistöä esittelevä laaja teos Suomalainen paikannimikirja (päätoimittaja Sirkka Paikkala, kustantajat Karttakeskus ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus). Siinä on pyritty selvittämään noin 3800 paikannimen alkuperä. Kirjoittaja on tarkastellut teosta kriittisesti ja esittää tässä artikkelissaan toisenlaisen etymologisen tulkinnan noin viidestätoista Savon alueella esiintyvästä paikannimestä tai nimipesyeestä. Lähes kaikki nämä nimet ovat vesistönimiä ja niin vanhoja, että ne ilmestyvät asiakirjoihin viimeistään 1561, jolloin Savossa laadittiin ensimmäinen maantarkastusluettelo. Nimet ovat syntyneet eränkäynnin yhteydessä, useimmissa tapauksissa jo ennen vuotta 1500, jolloin Savosta oli asutettuna vain Etelä-Savo.
Kallavesi-nimisiä järviä on Savossa kaksi. Sana vesi esiintyy Savossa usein isojen järvien nimissä. Nimen alkuosan kalla kirjoittaja liittää suomen kielen sanoihin kalta-, kallas ’rantatörmä, äyräs, rinne’, koska erityisesti Etelä-Savossa ja Karjalan kannaksen länsiosassa on sellaisia paikannimiä kuin Kallavuori, Kallamäki, Kallavieru. Kummassakin Kallavedessä on paikoin jyrkkiä rantoja, samoin Mikkelin Kallajärvessä. Kalla on jo kauan sitten irronnut kantamuodostaan kalta- uudeksi perusmuodoksi.
Järvien nimissä Luupuvesi ja Muuruvesi nimen alkukomponentin loppuvokaali u on peräisin johtimesta -ue, sillä nimisä käytetään myös rinnakkaismuotoja Luupue (< luupi ’tasapohjainen vene, ruuhi’ < ruots. slup + -ue) ja Muurue (< muurain + -ue). Suvasvesi-nimen kirjoittaja liittää kaakkoissuomalaisiin murresanoihin suvainen ’mustikan kukka’ ja i ’kukkia’. Paasvesi sisältää sanan paasi ’iso kivi, kalliolohkare’.
Järvenselkiä tarkoittavat Konnus ja Koirus ovat vanhoja muotoja nykysuomen sanoista konnuus (< konna ’roisto’) ja koiruus (< koira). Sanat ovat synonyymeja ja merkitsevät ’ilkikurisuutta’. Kyseessä on nimipari: ensin on syntynyt nimi yhdelle paikalle ja se on motivoinut nimet lähellä olevalle paikalle. Konnus ja Koirus ovat suuren Kallaveden eteläosassa. Sanaan kuva (< germ. *skuwwa-) pohjautuu verbi kuva(i)staa ’heijastaa’ ja suuri joukko Kuvas-, Kuvaan-, Kuvain-, Kuvaja-alkuisia paikannimiä. Nimet tarkoittavat tavallisesti lahtia ja niemiä, missä rantametsä kuvastuu veteen. Kustaa Vilkuna ja Suomalainen paikannmikirja ovat liittäneet Kuvas-nimet ’verkon kohoa’ merkitsevään sanaan kuvas : kupaan. Tätä tulkintaa kirjoittaja ei pidä oikeana.
Pyyli-nimet perustuvat adjektiiviin pyyleä, pyylevä ’paksu, tanakka’ ja ovat todennäköisesti tarkoittaneet primaaristi korkeita mäkiä. Paikannimiin Pöljä ja Luikonlahti sisältyy henkilönnimi, kuten vanhoista asiakirjoista on pääteltävissä. Henkilönnimet puolestaan pohjautuvat appellatiiveihin: pöljä on ’tyhmä, hölmö’ ja luikko ’joutsen’. Sukeva merkitsee maiseman nimessä ’miellyttävää, tasaista’.
---
Abstract
2007 saw the publication of Suomalainen paikannimikirja (‘The Book of Finnish Place Names’, edited by Sirkka Paikkala and published by Karttakeskus and the Research Institute for the Languages of Finland), an extensive work examining the wealth of place names found in Finland. The book attempts to uncover the origins of around 3,800 Finnish place names. The author has taken a critical approach to this research, and in his article he presents an alternative etymological explanation for around fifteen place names or groups of names in the Savo region of Finland. Almost all of them are names given to bodies of water, names that are so old that they had already been recorded by 1561, the time of the first published land survey of Savo. Most of these names arose from contemporary hunting practices, and the majority of them were already in use by 1500, when only the southern part of Savo was widely inhabited.
There are two lakes in Finland that bear the name Kallavesi. The word vesi (‘water’) appears in the names of many large lakes in Savo. The author traces the first part of the name, kalla, back to the words kalta- / kallas (‘river bank’, ‘hillside’), because of the profusion of place names in Southern Savo and the western parts of the Karelian isthmus such as Kallavuori (vuori = ‘hill’), Kallamäki (mäki = ‘hill’, ‘slope’), Kallavieru (i = ‘slope’). Both lakes called Kallavesi feature numerous steep embankments, as does Kallajärvi in Mikkeli. The word kalla has long since split from its original form kalta- and has become the new basic form of the word.
In the names Luupuvesi and Muuruvesi, the final vowel, u, of the first component of the word derives from the suffix -ue, as alternative names for these places are also in use: Luupue (< luupi = ‘flat-bottomed boat’, ‘punt’; from Swedish slup + -ue) and Muurue (< muurain = ‘cloudberry’ + -ue). The author attributes the name Suvasvesi to the south-eastern Finnish dialectical words suvainen (‘bilberry flower’) and suvaistaa (‘to blossom, flower’). The name Paasvesi includes the word paasi (‘large boulder’, ‘rock’).
Referring to open lakes, the words Konnus and Koirus are old forms of the modern Finnish words konnuus (< konna ‘villain’) and koiruus (< koira ‘dog’). These words are synonyms and denote mischievousness. This is an example of a pair of names, whereby a name has arisen for one place and this, in turn, has inspired a name in another, nearby place. Konnus and Koirus lie to the south of the larger of the Kallavesi lakes. The verb kuva(i)staa (‘to reflect’) along with a whole host of place names beginning with Kuvas-, Kuvaan-, Kuvain- and Kuvaja- are all derived from the word kuva (< Germanic *skuwwa-). These names generally refer to bays or peninsulas where trees near the shore are reflected in the water. Both Kustaa Vilkuna and Suomalainen paikannimikirja link names beginning with Kuvas- to the word kuvas : kupaan (‘fishing float’). The author of this work, however, does not consider this interpretation to be correct.
Names with the word Pyyli- are derived from the adjectives pyyleä and pyylevä (‘thick’, ‘sturdy’) and have primarily been used to refer to high hills. The place names Pöljä and Luikonlahti contain the names of people, as may be assumed from old sources. Conversely, given names often derive from appellatives: pöljä means ‘silly’ or ‘stupid’, and luikko means ‘swan’. In names referring to landscapes, the word Sukeva means ‘pleasant’, ‘flat’.
