Ajallisen toistuvuuden tiheyden kuvaukset ja niiden motivaatio
Abstrakti
Artikkeli käsittelee ajallisen tiheyden tai vain toistumisen kuvauksina käytettävien adverbiaalien tiheästi, tiuhasti, taajasti, useasti, monesti, tiheään, tiuhaan, taajaan, usein, harvaan, harvasti ja harvoin eri merkityksiä ja käyttöjä sekä merkitysten motivaatiota.
Artikkelissa tarkastellaan näiden ilmausten eri merkityksiä 1 044 esimerkkilauseen aineistossa. Merkityksistä esille nousevat spatiaalinen ja temporaalinen tiheys tai harvuus ja toistuminen, mutta myös esimerkiksi kvantiteetin ilmaiseminen sekä yleistäminen ja geneerisyys. Konteksti voi joko nostaa esiin ilmausten temporaalisuutta tai häivyttää sitä. Temporaalinen merkitys jakautuu tarkemmin kahteen merkitykseen, joista toinen on enemmän tapaan limittyvä ja teonlaatumainen, kun taas toinen on selvemmin temporaalista toistumista kuvaava. Artikkelissa pohditaan näiden merkitysvivahteiden keskinäistä eroa.
Aikaisemmin metaforatutkimuksessa on keskitytty etenkin spatiaalisen liikkeen motivoivaan vaikutukseen, mutta kaikki ajan kuvaamisen metaforisuus ja muu kuvallisuus ei synny juuri spatiaalisen, suuntaisen liikkeen mallin mukaan: ajallisen toistuvuuden tiheyden adverbiaaleissa metaforisuuden taustalla ei ole liike, vaan motivaationa on moniaistinen hahmontunnistus, jonka siirtämisessä temporaaliseen kuvaukseen ilmenee sekä metonymiaa että metaforisuutta. Usea- ja moni-pohjaisten ajanilmausten ja muiden merkitysten taustalla näkyy niiden merkitykseen liittyvä moneus. Lisäksi havaittiin, että ajanilmauksilla kuvataan usein myös ei-ajallisia ilmiöitä, kuten geneerisyyttä ja kvantiteettia. Tutkimuksessa käykin ilmi, että ajan kuvauksissa aika ei aina olekaan kovin prominentti, vaan ajallisuus saattaa antaa tilaa myös muulle, kontekstissa tärkeämmäksi nousevalle merkitykselle.
Artikkeli tuo uutta tietoa ajan kuvauksesta ja ajan adverbiaaleista. Se myös kyseenalaistaa ajan metaforiikan universaaleja; ajan kuvauksen taustalla voi olla paljon muutakin kuin liikettä, vaikka liike on yleensä saanut tutkimuksissa päähuomion.
Expressions of temporal recurrence and frequency and their motivation
The article deals with certain Finnish adverbials of frequency and temporal recurrence, tiheästi, tiuhasti, taajasti (respectively, ‘densely; frequently; a lot’); useasti, monesti (‘many times; often’); tiheään, tiuhaan, taajaan (‘densely; frequently; a lot’); usein (‘often’); harvaan, harvasti (‘sparsely; infrequently, rarely; not a lot’) and harvoin (‘rarely, infrequently’), analysing their meaning, uses, and the motivation of their meanings. The meanings of these expressions do not translate to English very well, as the equivalent English adjectives of density or its opposite (e.g. dense, thick; sparse) and pronouns of indefinite plurality (e.g. many; few) do not have the same meanings, uses, and metaphoricity as their Finnish counterparts.
The article examines the different meanings of these expressions using a corpus of 1044 example sentences. The meanings found in this sample are spatial density or sparseness (something is thick or dense or scarce or scattered), temporal frequency and infrequency, as well as temporal recurrence, but meanings of quantity, generalisation and genericity can be seen too. Context can either highlight the temporality of an expression or attenuate it. The temporal meanings found are more closely divided into two meanings. One is more manner-like and is associated with lexical aspect, while the other is indicative of temporal recurrence. The article discusses the difference between these nuances of meaning.
In the past, metaphor research has tended to focus on the motivational effect of spatial motion, but not all metaphoric aspects of describing time are motivated by spatial, directional motion: in the adverbials of frequency and temporal recurrence, the motivation is multisensory pattern recognition, whose transfer to temporal expressions exhibits both metonymy and metaphoricity. The expressions of time and recurrence that are based on the pronouns usea and moni are motivated by the meanings of collective plurality. In addition, the article observes that non-temporal phenomena such as genericity and quantity are also often described by these expressions of time. An interesting observation is that, in descriptions of time, temporal meaning is not always very prominent, but the temporal meaning may also give way to other contextual meanings that assume more significance.
