Onnellinen, vaikka rikas, terve ja perheellinen
Onnellisuuden ehdot ja mallit
Abstrakti
Tutkimuksessa tarkastellaan suomenkielisissä verkkokeskusteluissa esiintyviä ilmaisuja, joissa adjektiivi onnellinen yhdistyy konsessiiviseen vaikka-rakenteeseen (esim. olen onnellinen vaikka olen työtön). Aineistona on Suomi24-keskustelufoorumin kommentteja (N=1148), ja onnellisuuden ilmauksia ja konsessiivisia suhteita niissä analysoimalla avautuu näkymä sellaisiin kulttuurisiin odotuksiin, joita tutkitussa aineistossa onnellisuuteen liitetään. Analyysi pohjaa kognitiiviseen kielioppiin ja fennistiseen aineistopohjaiseen kieliopintutkimukseen. Tuloksia suhteutetaan myös pohjoismaiseen hyvinvointitutkimukseen.
Tutkimus tarkastelee erityisesti sitä, millaisia oletuksia ja selitysmalleja ihmiset liittävät omaan ja toisten onnellisuuteen sekä miten nämä kytkeytyvät erilaisiin kieliopillisiin muuttujiin. Artikkelissa selvitetään ensinnäkin, millaiseksi onnellisuudesta puhuminen hahmottuu eri persoonien yhteydessä eli silloin, kun puhuja puhuu omasta tai toisten (2. tai 3. persoonan) onnellisuudesta. 1. persoonan puheesta nousee esiin ennen kaikkea tapa vakuutella omaa onnellisuutta epäsuotuisissa olosuhteissa: yhtäältä haastetaan jaettuja oletuksia onnellisuuden edellytyksistä ja toisaalta myös normalisoidaan omia elinolosuhteita. 2. persoonalle suunnattu puhe on negaation dominoimaa ja sillä pyritään ennen kaikkea osoittamaan, että toisen onnellisuuden tavoittelu pohjautuu vääriin ajattelumalleihin. 3. persoonan esimerkeissä taas nousevat esiin etenkin yleistykset ja niiden kautta pohdinnat erilaisten olioiden onnellisuudesta.
Kieliopillisen analyysin kautta päästään analysoimaan verkkokeskusteluaineistosta sitä, miten tietyn kulttuurin jäsenet hahmottavat onnellisuutta yhteisöllisten normien ja arvojen valossa. Aineistosta nousee esiin kulttuurissamme keskeisinä pidettyjä onnellisuuden edellytyksiä, joita ryhmittelemme sosiologi Erik Allardtin kolmijaon mukaan omistaa-, rakastaa- ja olla-kategorioihin; haemme näin vastauksia siihen, millaisia jaettuja käsityksiä kulttuurissamme on onnellisesta ihmisestä ja millaisista osatekijöistä onnellisuuden ajatellaan rakentuvan.
Tutkimus suhtautuu kriittisesti sellaiseen valtavirtaiseen onnellisuustutkimukseen, jossa ihmisten onnellisuutta ja etenkin heidän arvioitaan omasta onnellisuudesta tarkastellaan irrallaan kielellisestä ja kulttuurisesta kontekstista, ja sen laajempana tavoitteena onkin luoda pohjaa sellaiselle kielentutkimukselle, jossa onnellisuutta ja siitä puhumista tutkitaan kieliopin näkökulmasta ja mikrotasolla analysoiden.
Happy, though rich, healthy and with a family. The conditions and models of happiness
This study examines expressions, taken from Finnish online discussions, in which the adjective onnellinen (‘happy’) is combined with the concessive structure vaikka (‘though’; e.g., I am happy though I am unemployed). The data, comprising comments from the Suomi24 online discussion forum (N=1148), reveals the cultural expectations associated with happiness by analysing these expressions of happiness and concessive relationships. The analysis draws on cognitive grammar and Finnish-language data-driven grammatical research. The findings are then further contextualised within the framework of Nordic welfare studies.
The study focuses in particular on the assumptions and explanatory models that people associate with their own and others’ happiness and on how these link to grammatical variables such as person and modality. The article first explores how talking about happiness varies across different grammatical persons—that is, how speakers refer to their own happiness (first person) or the happiness of others (second or third person). We observe the way in which the 1st person asserts their happiness in unfavourable circumstances: on one hand, challenging shared assumptions about the prerequisites for happiness, and on the other, normalising their own living conditions. When speaking in the 2nd person, the examples are characterised by negation, the speaker mainly aiming to convince the recipient of the fact that their pursuit of happiness is based on flawed thinking. The third-person examples show a tendency towards generalisations, which in turn lead to reflections on the happiness of various types of entities.
Through grammatical analysis, the study examines how members of a particular culture conceptualise happiness in the light of communal norms and values. The data reveals the central conditions for happiness that are considered important in our culture, which are categorised according to the sociologist Erik Allardt’s tripartite framework of “having”, “loving” and “being”. Thus, the authors seek to answer questions regarding the shared cultural conceptions of a happy person and the components that are believed to constitute happiness.
The study takes a critical stance toward mainstream happiness research, which often examines people’s happiness, particularly their self-assessments, as detached from linguistic and cultural contexts. Its broader goal is to lay the groundwork for linguistic research that investigates happiness and discourse on happiness from a grammatical perspective, analysing it at a micro level.
