Fysiikan tiedonalan kielen rakentuminen luokkahuonevuorovaikutuksessa
Abstrakti
Artikkelissa tarkastellaan multimodaalisen keskustelunanalyysin keinoin, miten fysiikan tiedonalan kieli eli oppiaineen kielenkäyttö rakentuu vuorovaikutuksessa. Tapaustutkimus sijoittuu yläkoulun fysiikan oppitunnin kontekstiin, ja avainosallistujia on kolme: suomea toisena kielenä opiskeleva oppilas, suomea äidinkielenä opiskeleva oppilas sekä opettajataustainen tutkija.
Yhdistämällä videoaineiston mikrotason analyysia ja etnografista havainnointia saadaan näkyviin, kuinka kielelliset, keholliset ja materiaaliset resurssit kietoutuvat yhteen tiedonalan tiedonmuodostuksessa. Keskeisenä havaintona on, että merkitysneuvotteluja käydään materiaalisten objektien ympärillä ja niiden avulla.
Kielenoppija opiskelee koulussa sekä uutta kieltä että eri oppiaineiden sisältöjä uudella kielellä. Yhtä lailla niin sanottu ensikielinen puhuja oppii tiedonalojen kieli- ja tekstikäytänteitä. Opetuksessa huomion kiinnittäminen pelkästään kielellisiin resursseihin ei kuitenkaan riitä, sillä esimerkiksi luonnontieteiden tiedonalalla havainnollistaminen ja kokeellisuus ovat tyypillisiä elementtejä. Kielellisten resurssien lisäksi muun muassa suuntaa ja liikettä ilmaisevat eleet osallistuvat merkityksenantoon ja ovat meneillään olevan sosiaalisen toiminnan ymmärtämisen kannalta keskeisiä.
Tutkimuksen aineistossa tiedonalan kieli ja luonnontieteiden tiedonalalle tyypillinen selostus rakentuvat vuorovaikutuksessa. Lähtötilanteen suullinen, lähinnä pronominaalisista viittauksista koostuva selostus rakentuu osallistujien yhteistoimintana kirjalliseksi, tiedonalan käytänteiden mukaiseksi tekstituotokseksi. Tutkimus osoittaa, kuinka tiedonalan kieltä otetaan haltuun luokkahuoneen materiaalisten resurssien ja vuorovaikutustilanteen osallistujien mahdollistamien resurssien avulla. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää muun muassa oikea-aikaisen tuen ja kielitietoisten käytänteiden kehittämisessä.
The construction of the disciplinary language of physics in classroom interaction
The article uses multimodal discourse analysis to examine how the use of disciplinary language is constructed in classroom interaction. The present case study is situated in the context of a physics lesson given at a lower secondary school. There are three key participants: an L2 student, an L1 student, and a researcher with a background in teaching.
Combining a micro-level analysis of the video material with ethnographic observation provides an understanding of how linguistic, embodied and material resources are intertwined in the construction of disciplinary language. One key finding is that negotiations of meaning take place around material objects and other resources.
In school, a language learner studies both a new language and the content of different subjects in that new language. However, it is not enough to focus purely on language as, in for instance the field of science, illustration and experimentation are typical elements. In addition to linguistic resources, gestures, such as those expressing direction and movement, contribute to meaning-making and are essential for understanding the social action occurring.
In the data of the study, disciplinary language is constructed through interaction. Initially, the participants reconstruct an oral explanation consisting mainly of pronoun references into a written explanation in accordance with the practices of the field of knowledge. However, the difference between mundane language and disciplinary language is vague. In everyday life just as in the field of knowledge, there is movement on both sides of the concrete and the abstract.
