Suunvuoro
Abstrakti
Millaista on vastuullinen kielitiede? Mikä on vastuumme suhteessa kieleen, kielenkäyttöön ja kielenpuhujiin? Millaisia ovat uudet, kestävät tavat puhua luonnosta ja ottaa vastuuta ihmisen toiminnasta ja sen seurauksista? Muiden muassa näitä kysymyksiä pohdittiin tämän vuoden Kielitieteen päivillä Helsingin yliopistossa. Konferenssin teemana oli ”Kieli ja vastuullisuus”, ja esiin nousi painavasti kielentutkijan rooli kestävämmän maailman rakentamisessa. Luonnon ja ihmisen yhteydestä puhuminen, toisenlajisten kielten tunnistaminen, piilevien valtarakenteiden näkyväksi tekeminen sekä kielitietoisuuden vahvistaminen ovat esimerkkejä niistä teemoista, joiden puolesta yhä useammat kielentutkijat tekevät työtään. Lisäksi tutkijan vastuullisuutena voi pitää sitä, että hän pystyy nostamaan ympäristöstään esiin aiheita, jotka ansaitsevat tulla tutkituiksi mutta joihin valtavirrassa ei välttämättä tulla tarttuneeksi. Kielentutkijoina olemme monimuotoisuuden ja diversiteetin hahmottajia sekä niiden merkityksellisyyden ääneen sanojia.
Ponnistelut kestävän ympäristön ja hyvinvoivan yhteiskunnan puolesta edellyttävät monialaisia tutkimuksia ja tekoja. Kielentutkijat osallistuvatkin jo nyt moniin tieteidenvälisiin hankkeisiin, joissa kuvataan ja analysoidaan esimerkiksi ihmisen ympäristösuhteita. Kenties voisimme vielä entistä rohkeammin ja laaja-alaisemmin tarttua tällaisiin tutkimushankkeisiin ja olla suunnittelemassa ja ideoimassa niitä. Kieli ja kielenkäyttö ovat ratkaisevassa asemassa, kun ihmisen paikkaa ympäristössä sekä mahdollisuuksia ongelmien ratkaisuiksi tehdään näkyviksi. Ja tietenkin asiantuntemustamme tarvitaan myös siinä, kun näitä vaikeita ja elintärkeitä kysymyksiä ratkotaan.
Kielentutkijoina muodostamme vahvan ja vaikuttavan yhteisön, jossa yhteistyö saa monia muotoja. Yksi näistä on alati suositummaksi tullut yhteisjulkaiseminen. Virittäjänkin kirjoituksista yhä useampi syntyy yhteisvoimin, eri tutkimussuuntausten ja menetelmien osaamista hyödyntäen. Tuloksena on tutkimuksia, joissa yhdessä keskustellen ja kokeillen on syntynyt jotakin sellaista, mitä kukaan ei yksin olisi voinut saada aikaan. Lisäksi kirjoittajatiimeissä voi olla senioritutkijoita ja vasta aloittelevia, ja tällaisissa hankkeissa kaikki oppivat toisiltaan.
Yhteinen ja yhteisöllinen kirjoittaminen on myös tehnyt tutkimuksen tekemisestä entistä jaetumman kokemuksen. Tämä toteutuu, vaikka tällaisissa kirjoittajatapaamisissa kukin kirjoittaisi omaa tekstiään. Samalla päästään tuomaan esiin tieteelliseen kirjoittamiseen ja tutkimuksen tekemiseen kytkeytyviä epävarmuuksia ja pettymyksiä, mutta myös ilon, onnistumisen ja oppimisen kokemuksia. Kaiken tämän arvo on mittava.
Meille kielentutkijoille vastuullisuutta on myös rakentaa ja vahvistaa oman joukkomme yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä. Eri uravaiheissa olevat lingvistit on tärkeää saada mukaan, ja ennen kaikkea nuoret tutkijat voivat vielä kaivata rohkaisua ja väyliä osallistua. Kielitieteen päivät on perinteisesti ollut tapahtuma, jossa moni väitöskirjatutkija on pitänyt uransa ensimmäisen tieteellisen esitelmän, turvallisessa ja mukavan rennossa ilmapiirissä. Ja näin oli onnekkaasti tänäkin vuonna. Pidetään tästä kiinni.
Nuoria tutkijoita pääsemme kuulemaan myös Kotikielen Seuran perinteisessä syyskauden graduillassa, jossa erinomaisten ja innovatiivisten tutkielmien tekijät Helsingin yliopiston suomen kielen ja Suomen kielen ja kulttuurin aloilta esitelmöivät. Luvassa on uusia ja raikkaita kysymyksenasetteluja, tarkkanäköisiä havaintoja ja myös suuntaviivoja kestävämmän yhteiskunnan vahvistamiseksi.
Vastuullinen tiedeyhteisö vaalii myös historiaansa ja tuo sen keskusteltavaksi ja tarkasteltavaksi ajassamme. Tänä vuonna 2025 Kotikielen Seurassa juhlitaan yhteisessä seminaarissa Lauri Kettusta, jonka syntymästä tulee kuluneeksi 140 vuotta. Uutta luova murteiden ja itämerensuomalaisten kielten tutkija kokosi aikanaan myös Murrekartaston, monen suomen kielen opiskelijan ja tutkijan käsissä kuluneen tietolähteen. Murrekartasto on ollut yhtenä keskeisenä aineistona tieteidenvälisissä tutkimuksissa, joissa kielitieteen kumppaneina ovat olleet esimerkiksi biologia ja genetiikka. Kokoonnumme syyskuussa tutkimaan Kettusen jälkiä kielentutkimuksessa ja monitieteisessä työssä. Samalla saamme epäilemättä uusiakin sysäyksiä 2020-luvun vastuulliseen tutkimukseen.
Toivottavasti tapaamme mahdollisimman monia seuran tapahtumissa ja Virittäjän sivuilla, kielentutkijayhteisömme vastuullisuutta, yhteistyötä ja yhteishenkeä kasvattaen! Me kaikki olemme osa tätä hienoa yhteisöä, ja yhdessä voimme rakentaa toivoa ja luottamusta sekä kasvattaa kielentutkimuksen voimaa.
Terhi Ainiala
Kotikielen Seuran puheenjohtaja
