Lisiä suomen kielen taivutusoppiin. 1. Konsonanttivartalon esiintymisestä. 2. Eräs suomesta kadonnut taivutustyyppi. 3. nnen-loppuiset monikon genitiivin muodot. 4. Miten on selitettävä partitiivi muu(d)atta?

• Heikki Ojansuu

Avainsanat: morfologia, äännehistoria

Abstrakti

Kielenainekset

hennään (kieli: suomi, sivulla: 106)
hevo(i)nen (kieli: suomi, sivulla: 108)
hopõn (kieli: viro, sivulla: 108)
joinnen (kieli: suomi, sivulla: 109)
ken (kieli: suomi, sivulla: 110)
korveta (kieli: suomi, sivulla: 106)
kuinnen (kieli: suomi, sivulla: 109)
makuisa (kieli: suomi, sivulla: 107)
muu(d)an (kieli: suomi, sivulla: 110)
muu(d)atta (kieli: suomi, sivulla: 110)
muutomans (kieli: suomi, sivulla: 110)
nen|de, -ne (kieli: viro, sivulla: 109)
niinnen (< ne) (kieli: suomi, sivulla: 109)
Noisniemi (kieli: suomi, sivulla: 107)
nugis (kieli: viro, sivulla: 107)
näinnen (< nämä) (kieli: suomi, sivulla: 109)
polttaa (kieli: suomi, sivulla: 106)
polttautua (kieli: suomi, sivulla: 106)
rebane (kieli: viro, sivulla: 108)
repo (kieli: suomi, sivulla: 108)
Reväsmäki (kieli: suomi, sivulla: 108)
sügis, -e (kieli: viro, sivulla: 107)
sykysellä (kieli: suomi, sivulla: 106)
syys (kieli: suomi, sivulla: 106)