Tiedustelua vanhoista sanoista
Avainsanat:
murteet, onomasiologia, sanahistoria, yleisökysymykset
Abstrakti
Kielenaineksetaaluva (kieli: suomi, sivulla: 29)
aarta (kieli: suomi, sivulla: 30)
hui (kieli: suomi, sivulla: 29)
huittaa (kieli: suomi, sivulla: 29)
korent|o, -a (kieli: suomi, sivulla: 29)
korilo (kieli: suomi, sivulla: 29)
kynä (kieli: suomi, sivulla: 29)
kääppä (kieli: suomi, sivulla: 29)
maakko (kieli: suomi, sivulla: 29)
manu (kieli: suomi, sivulla: 29)
muakko (kieli: suomi, sivulla: 29)
nor|as, -ha, -hi (kieli: suomi, sivulla: 29)
pellon-, peltopekka (kieli: suomi, sivulla: 29)
punka (kieli: suomi, sivulla: 29)
rappu (kieli: suomi, sivulla: 29)
reppänä (kieli: suomi, sivulla: 29)
ripi|kät, -läät (kieli: suomi, sivulla: 29)
tehdas (kieli: suomi, sivulla: 29)
uvar, -a (kieli: suomi, sivulla: 30)
va'as : vakaan (kieli: suomi, sivulla: 29)
vaka(h)inen (kieli: suomi, sivulla: 29)
Viittaaminen
Toivonen, Y. H. (1920). Tiedustelua vanhoista sanoista. Virittäjä, 24, 29. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/virittaja/article/view/27776