Eräästä jalkineennimestä
Avainsanat:
kansatiede, sanahistoria
Abstrakti
Kielenaineksetkarvata (kieli: suomi, sivulla: 201)
muokata (kieli: suomi, sivulla: 201)
mäntätä (kieli: suomi, sivulla: 201)
määli|köidä, -ä (kieli: suomi, sivulla: 201)
paitota (kieli: suomi, sivulla: 201)
parkita (kieli: suomi, sivulla: 201)
peitota (kieli: suomi, sivulla: 201)
peks (kieli: viro, sivulla: 202)
peksed (kieli: viro, sivulla: 197)
peksma (kieli: viro, sivulla: 201)
piekso (kieli: suomi, sivulla: 199)
pieksu(jalkine) (kieli: suomi, sivulla: 197)
pieksää ~ piestä (kieli: suomi, sivulla: 199)
piiskata (kieli: suomi, sivulla: 201)
pyntätä (kieli: suomi, sivulla: 201)
vanuk (kieli: viro, sivulla: 202)
Viittaaminen
Niinivaara, M. (1934). Eräästä jalkineennimestä. Virittäjä, 38, 197. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/virittaja/article/view/29607