Hilkku ja hilkka
Avainsanat:
murteentutkimus, sanahistoria
Abstrakti
Le finnois hilkku et hilkka (ranska)Kielenainekset
helkky (kieli: suomi, sivulla: 191)
helkkyä (kieli: suomi, sivulla: 190)
helkkää (kieli: suomi, sivulla: 190)
hilkata (kieli: suomi, sivulla: 191)
hilke (kieli: suomi, sivulla: 191)
hilkk|a, -u (kieli: suomi, sivulla: 190-)
hilkk|aa, -ua (kieli: suomi, sivulla: 190-)
hilkuttaa (kieli: suomi, sivulla: 191)
hilli|kka, -kko (kieli: suomi, sivulla: 192)
hiltulla : sillä h. (kieli: suomi, sivulla: 190-)
hilu(t) (kieli: suomi, sivulla: 191)
ilkku (kieli: suomi, sivulla: 192)
kilistä (kieli: suomi, sivulla: 191)
kilkuttaa (kieli: suomi, sivulla: 191)
tilkkaa (kieli: suomi, sivulla: 191)
tilkku (kieli: suomi, sivulla: 191)
tilkkua (kieli: suomi, sivulla: 191)
vilkku, -a (kieli: suomi, sivulla: 191)
Viittaaminen
Kettunen, L. (1958). Hilkku ja hilkka. Virittäjä, 62(2), 190. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/virittaja/article/view/33591