Eräistä kielemme 'tuoksahtamista, tuoksumista' merkitsevistä verbeistä ja niiden suhteista haja-vartaloon
Avainsanat:
deskriptiivisanat, itämerensuomi, murteentutkimus, sanastontutkimus (ks. myös lainasanat, leksikografia, sanahistoria)
Abstrakti
De certains verbes finnois ayant la signification 'sentir, répandre une odeur' et de leurs rapports avec le radical haja (ranska)Kielenainekset
haaska (kieli: suomi, sivulla: 314-)
haiska (kieli: suomi, sivulla: 313-)
haiskahtaa (kieli: suomi, sivulla: 313-)
haiskalainen (kieli: suomi, sivulla: 313)
haiskale (kieli: suomi, sivulla: 313)
haiskin (kieli: suomi, sivulla: 313)
haisku (kieli: suomi, sivulla: 313)
haista (kieli: suomi, sivulla: 312-)
haistaa (kieli: suomi, sivulla: 312)
haisu (kieli: suomi, sivulla: 312)
haizema (kieli: viro, sivulla: 314)
haja (kieli: suomi, sivulla: 315-)
hajahtaa (kieli: suomi, sivulla: 311-)
hajaista (kieli: suomi, sivulla: 316)
hajata (kieli: suomi, sivulla: 311-)
hajota (kieli: suomi, sivulla: 316)
hajottaa (haijotta-, haiotta-) (kieli: suomi, sivulla: 316)
haju (kieli: suomi, sivulla: 312)
hauska (kieli: suomi, sivulla: 314-)
Viittaaminen
Turunen, A. (1962). Eräistä kielemme ’tuoksahtamista, tuoksumista’ merkitsevistä verbeistä ja niiden suhteista haja-vartaloon. Virittäjä, 66(4), 311. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/virittaja/article/view/34482