Mitä ja muut avoimet korjausaloitteet [Mitä (‘what’) and other open class repair initiators in Finnish interactions]

• Markku Haakana

Abstrakti

Avoimet korjausaloitteet ovat keskustelun puheenvuoroja, joilla puhuja osoittaa, ettei ole kuullut tai ymmärtänyt edeltävää vuoroa. Korjausaloite kohdistuu koko edeltävään vuoroon eikä nosta siitä mitään erityistä osaa onglmaksi. Artikkeli käsittelee avoimina korjausaloitteina toimivia mitä-, tä(h)- ja hä(h)-vuoroja suomenkielisessä keskustelussa. Aineistona on noin 53 tuntia erityyppisiä nauhoittettuja keskusteluja, sekä puhelin- että kasvokkaiskeskusteluja, niin arkikeskusteluja kuin institutionaalisia vuorovaikutustilanteita. Tutkimus liittyy keskustelunanalyyttiseen vuorovaikutuksen korjauskäytänteiden tutkimukseen. Avoimia korjausaloitteita käsitellään artikkelissa monesta näkökulmasta. Tarkasteltavana on yhtäältä se, millaisia avoimia aloitteita suomenkielisessä keskustelussa käytetään, ja toisaalta se, millaisia ongelmia aloitteilla käsitellään ja millaisia korjausjaksoja niistä keskusteluun syntyy.

Mitä on aineistossa selkästi yleisin korjausaloite, ja hä(h) on siinä harvinainen. Myös muita keinoja (esim. anteeksi, kuinka) käytetään harvakseltaan vastaavassa tehtävässä. Avoimet korjausaloitteet esiintyvät eritoten aineiston arkikeskusteluissa, ja institutionaalisissa keskustelutilanteissa ne ovat huomattavasti harvinaisempia.Korjausaloitteet ovat prosodisesti monenlaisia; ne eivät esimerkiksi ole sävelkulultaan säännönmukaisesti nousevia, kuten monissa muissa kielissä. Prosodia ei myöskään selkeästi erottele sitä, ilmaistaanko aloitteella nimenomaan kuulemisen vai ymmärtämisen ongelmaa, ja tutkimus osoittaa, että ylipäätään ongelmien luokittelu kuulemis- ja ymmärtämisongelmiin on varsin monimutkaista ja osin mahdotontakin.

Avoimia korjausaloitteita käytetään toistuvasti samantyyppisissä keskustelunkonteksteissa. Ne ovat tavallisia esimerkiksi reaktioina päällekkäispuhuntaan ja toisaalta puheen ja muun toiminnan samanaikaisuuteen. Korjausaloitteet osuvat usein myös sellaisiiin kohtiin, joissa edeltävä  puheenvuoro on tavalla tai toisella yllätyksellinen tai odotuksenvastainen. Korjausjaksot ovat tyypillisesti lyhyitä: korjausaloitteeseen vastataan tavallisimmin toistamalla ongelmalliseksi osoittautunut vuoro joko sanatarkasti tai pienin muokkauksin, ja tämän jälkeen keskustelu pääsee jatkumaan. Artikkeli erittelee myös poikkeamia korjausjakson perusrakenteesta: toisinaan korjausjaksot pitkittyvät ja toisinaan korjausaloitteen esittäjä pystyy ratkaisemaan ongelman itse, ilman ongelmavuoron tuottajan korjausta.

---

Abstract

This article analyses the uses of open class repair initiators in Finnish interactions. Open class repair initiators are used to indicate that the recipient of a turn-at-talk is having problems in processing the whole previous turn; this type of repair initiation does not target any specific part of the previous turn as troublesome. The study focuses on three different turn types: mitä (‘what’) and the particles tä(h) and hä(h). The data corpus consists of approximately 53 hours of audio and videotaped interactions (on the telephone and face-to-face), both everyday conversations and different types of institutional interactions. The method used in the study is conversation analysis, and the article contributes to studies into the repair organisation of interaction.

The repair initiators are analysed from several perspectives. On the one hand, the article presents an overview of what kinds of resources are used as open class repair initiators in interactions conducted in Finnish. On the other, it analyses the types of problems that are indicated with such repair initiators and how those problems are solved in the repair sequences.

Mitä is by far the most frequent open class repair initiator in the data, and the variant hä(h) is quite rare. Other devices are also used in the same function (e.g. anteeksi ‘sorry’, kuinka ‘how’) but they are relatively rare. The open class repair initiators are much more frequent in everyday conversations than in institutional interactions. Prosodically the repair initiators exhibit much variation. They are not, for instance, systematically produced with a rising intonation, as in many other languages (e.g. in English). Furthermore, the prosody of the repair initiator does not clearly indicate whether the initiator is used to signal a problem of hearing or a problem of understanding. The study shows that it is difficult to make a clear distinction between these types of problems in general.

There are recurrent contexts in which the open class repair initiators are used in interaction. For instance, they are often employed to deal with a problem caused by overlapping talk or overlapping of talk and other actions. Furthermore, the repair initiators are produced as reactions to turns that are, in various ways, surprising or unexpected in the interaction. The repair sequences are typically brief: the repair initiator is responded to with a repetition (often slightly modified) of the trouble source turn, which solves the problem, and the interaction can proceed. However, there are variations in the management of the repair sequences: sometimes the first attempt at repair does not solve the problem and the repair sequence is continued; and sometimes the producer of the repair initiator can solve the problem herself and show that no repair is needed after all.