Minulla on aivan paljon rahaa – Fraseologiset yksiköt suomen kielen opetuksessa [’I have really lots of money’ – Phraseological units in the teaching of Finnish]
Abstrakti
Morfologisesti rikkaan suomen kielen opetuksessa on kiinnitetty runsaasti huomiota kieliopin opetukseen. Huolimatta uusista ja kieltä yhä ajantasaisemmin kuvaavista oppikirjoista ja sanakirjoista sanaston opettaminen ei ole saanut tarpeeksi huomiota: sanat opetetaan tavallisesti ilman niihin sisältyvää kotekstuaalista tietoa, jolloin kielenoppijalla ei ole keinoja valita oppimastaan leksikosta käyttötilanteeseen sopivaa sanaa. Tässä artikkelissa sanastoa tarkastellaan fraseologisena yksikkönä. Se koostuu paradigmaattis-syntagmaattisista suhteista, joista on käsitelty tähän mennessä eniten ja lähes yksinomaan kollokaatiota. Korpukseen pohjautuvassa analyysissa tarkastellaan kuitenkin muitakin, kollokaatiota abstraktimpia suhteita, joita sanoilla on. Näitä ovat klusteroituminen (n-grammit), kolligaatio, semanttinen preferenssi ja semanttinen prosodia.
Kielenopetukseen tuovat merkittäviä haasteita sanaston opetuksen osalta mm. sanan kotekstuaaliset kytkennät samoin kuin synonymia. Tässä artikkelissa näitä ongelmia ja erityisesti niihin tarjoutuvia ratkaisuja havainnollistetaan adverbilla aivan ja synonyymiparilla hievahtaa – liikahtaa. Korpusanalyysit paljastavat, että todellista kielenkäyttöä sisältävien laajojen aineistojen avulla on kuvattavissa sellaista tietoa leksikosta, jota ei oppi- ja sanakirjoissa toistaiseksi esitetä. Opetuksen tueksi olisi saatavissa systemaattista tietoa sanojen käytöstä, ja tällaista tietoa voitaisiin hyödyntää monipuolisesti esimerkiksi oppimateriaalin tuotannossa. Jotta fraseologinen lähestymistapa voitaisiin omaksua sanaston opetukseen, on tehtävä vielä runsaasti perustutkimusta ja voitettava monia haasteita.
---
Abstract
In teaching a language as morphologically rich as Finnish, much attention is paid to the teaching of grammar. Despite the recent publication of numerous new textbooks and dictionaries, which give a far more up-to-date picture of the language, the teaching of vocabulary has still not been paid enough attention: words are generally taught without regard to the cotextual information they contain, resulting in that the student does not have the ability to choose the word most appropriate to a given situation from the vocabulary at their disposal. In this article, vocabulary is examined as phraseological units. Vocabulary consists of numerous paradigmatic-syntagmatic relationships, the only one of which to have received significant analysis in language learning studies to date is that of collocation. Based upon corpus data, this analysis seeks to examine the other more abstract relationships that words express. These include clustering (n-grams), colligation, semantic preference and semantic prosody.
With regard to the teaching of vocabulary, the cotextual connections and synonymy of words present significant challenges for the process of language teaching. In this paper, these problems and their potential solutions are exemplified using the adverb aivan ‘really’ and the pair of synonyms hievahtaa – liikahtaa ‘budge’, ‘move’. Analysis of the corpus data reveals that the use of extensive material containing real examples of language use helps to provide information about the lexicon that is currently not presented in textbooks or dictionaries. The article posits that it is important that systematic information about the use of words be available to support students’
learning, and that this information could have a wide range of uses, notably in the production of new teaching materials. However, much research must yet be conducted and many challenges overcome before this phraseological approach can become an integral part of the teaching of vocabulary.
