Miten Helsingistä puhutaan? [Helsinki, Hesa or Stadi? How people talk about Helsinki]
Abstrakti
Artikkelissa tarkastellaan sitä, millaisia nimivariantteja helsinkiläiset kertovat käyttävänsä ja käyttävät omasta asuinkaupungistaan. Lisäksi selvitetään sitä, miten he perustelevat näiden varianttien käyttöä tai käyttämättömyyttä. Tutkittavina on kolme varianttia: virallinen nimi Helsinki ja epäviralliset nimet Hesa ja Stadi.
Tutkimuksen aineistona on 32 itähelsinkiläisen haastattelut, jotka on tehty vuosina 2004–2008. Suurin osa haastatteluista on ollut ryhmähaastatteluja, joissa kahdesta neljään informanttia keskustelee omasta asuinympäristöstään, mutta joukossa on myös muutamia yksilöhaastatteluja. Haastateltavat on jaoteltu syntyperäisiin (16) ja muualta muuttaneisiin (16) helsinkiläisiin. Lisäaineistona on käytetty muun muassa etnografista havainnointia ja kirjallisia kyselyaineistoja.
Tutkimus liittyy kahteen Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen meneillään olevaan hankkeeseen, Nimimaiseman muutos Helsingin sosiolingvistisesti moninaistuvissa kaupunginosissa ja Helsingin suomea: monimuotoisuus, sosiaalinen identiteetti ja kielelliset asenteet kaupunkiympäristössä. Metodisesti tutkimuksessa nojaudutaan sosiolingvistiikkaan, sosio-onomastiikkaan ja keskustelunanalyysiin.
Aiemmassa kirjallisuudessa Hesa on leimautunut muualta muuttaneiden käyttämäksi variantiksi, kun taas Stadi on mielletty syntyperäisten käyttämäksi. Aineistomme osittain vahvistaa mutta myös haastaa näitä käsityksiä. Esimerkiksi Hesan käyttö näyttää olevan muutoksessa ja nuoret syntyperäiset mieltävät sen neutraaliksi käyttönimeksi useammin kuin vanhemmat.
Tutkimuksessa on verrattu haastateltavien itseraportointia siihen, miten he käyttävät nimiä spontaanisti. Raportoinnin ja spontaanin käytön välillä on huomattava ero: Hesan tai Stadin käyttäjiksi ilmoittautuneet käyttävät näitä nimivariantteja ani harvoin. Syynä tähän pidämme ennen kaikkea sitä, että kysyttäessä haastateltavat ovat ilmoittaneet käyttävänsä sitä varianttia, joka vastaa heidän identifioitumistaan tietynlaisiksi kaupunkilaisiksi. He myös perustelevat väitteensä identiteettiin liittyvillä seikoilla. Spontaanisti haastateltavat käyttävät lähes yksinomaan Helsinkiä, mutta sen käyttöä ei juuri perustella. Helsingin käyttö ei olekaan samalla tavalla olennainen osa tutkittavien identiteettiä kuin Hesan ja Stadin, mutta se on virallisena nimenä luonnollinen valinta varsinkin haastattelukontekstissa.
---
Helsinki, Hesa or Stadi? How people talk about Helsinki
This article examines the onomastic variation with which the citizens of Helsinki refer to their home city, both the nomenclature they claim to use and the nomenclature they use spontaneously. In addition, the article explores the reasons people give for using or not using a particular variant. At the focus of this study are three variants: the official name Helsinki and the unofficial variants Hesa and Stadi.
The data used in the study comprises interviews with 32 residents of the eastern suburbs of Helsinki. These interviews were conducted between 2004 and 2008. The majority of these interviews take the form of focus-group in-depth interviews in which two to four informants discuss their particular living environments, though the data also includes several individual in-depth interviews. The interviewees are divided into native residents of Helsinki (16) and those who have moved to the city from elsewhere (16). Additional data used includes ethnographical observations and results obtained from a written questionnaire.
This research is part of two projects currently ongoing at the Research Institute for the Languages of Finland: ‘Transformation of onomastic landscape in sociolinguistically diversifying neighbourhoods of Helsinki’ and ‘Helsinki Finnish: diversity, social identity and linguistic attitudes in an urban context’. From a methodological perspective, this research makes extensive use of the fields of sociolinguistics, socio-onomastics, and conversation analysis.
In previous literature, Hesa has been understood as a variant used by those who have moved to Helsinki from elsewhere, while Stadi is deemed to be the preferred variant used by native Helsinkians. Our data partly supports and partly challenges this claim. For instance, the use of the variant Hesa appears to be changing, with young native Helsinki residents finding it a neutral term more often than older informants.
The research also compares the variants that informants say they use to those that they use in spontaneous speech. There is often a significant discrepancy between informants’ reported answers and their spontaneous usage: those informants who claimed to use the names Hesa and Stadi in fact used them very rarely. We conclude that the primary reason for this is simply that, when asked, interviewees claim to use the particular variant that most closely represents their own identification as a certain kind of resident. The reasons they give for a particular choice of variant often have to do with this notion of identity. In spontaneous dialogue, the interviewees almost exclusively used the variant Helsinki, though the authors do not draw generalised conclusions as to the reasons for this. The use of the variant Helsinki is not as central a part of the interviewees’ identity as the use of the variants Hesa or Stadi, but as the official name of the city it is the obvious choice, particularly in the context of an interview.
