1800-luvun itseoppineet kirjoittajat kielellisillä markkinoilla [Self-taught writers on the linguistic markets of 19th century Finland]

Abstrakti

1800-luvulla suomesta rakennettiin kaikille kielenkäytön alueille sopiva eurooppalainen sivistyskieli. Tässä prosessissa eri kielten ja kielimuotojen – suomen ja ruotsin, vanhan pipliakielen ja alueellisten murteiden – sosiaaliset merkitykset neuvoteltiin uudelleen. Samaan aikaan yhteiskunnassa oli meneillään suuri modernistumisen murros: vanha uskonnollinen maailmankuva oli väistymässä tieteellisemmän maailmankuvan tieltä, maatalous eli murroskautta, maa oli teollistumassa ja fennomaaninen ideologia alkoi 1800-luvun puolivälin jälkeen levitä myös maaseudulla. Kirjoitustaito oli koko 1800-luvun ajan vielä harvinainen taito maaseudun asukkaiden keskuudessa mutta sen vähittäinen yleistyminen ja esimerkiksi sanomalehdistön laajeneminen ja uudenlaiset toimitustavat mahdollistivat vähitellen myös maaseudun asukkaiden osallistumisen yhteisiin yhteiskunnallisiin asioihin.

Tarkastelen artikkelissani 1800-luvun muutoksia kolmen maaseututaustaisen kirjoittajan tekstien kautta. Tekstit ovat vastauksia Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuonna 1858 julkistamaan kirjoituskilpailuun, joka koski maataloutta rasittaneita katovuosia, niiden syitä ja seurauksia sekä ehdotuksia siitä, miten katovuosia voitaisiin jatkossa estää. Lähestyn kilpakirjoitustekstejä muun muassa tekstilajin valinnan kautta. Keskeisenä teoreettisena käsitteenä on lisäksi asennoitumisen käsite: tarkastelen, miten kirjoittajat teksteissään asemoivat itsensä suhteessa sanomaansa, itseensä kirjoittajina, lukijoihinsa, yleisöön, sosiolingvistiseen ilmapiiriin ja vallitseviin kielellisiin ja yhteiskunnallisiin ideologioihin. Pohdin artikkelissa myös kirjoittajien kirjallisia resursseja. Vaikka kirjoituskilpaan osallistujat kaikki olivat luonnollisesti kirjoitustaitoisia, kirjoittajien teksteistä voi päätellä, että heillä oli eri tavoin käytettävissään ja hyödynnettävissään omaan kirjalliseen toimintaan tarvittavia kirjallisia resursseja. Kirjoitustaidon jatkumolla aineistoni kolme kirjoittajaa asettuvat selvästi eri kohtiin.

Katovuosikilpailun tekstien kielelliset valinnat kertovat kirjoittajien erilaisista kirjoittajapositioista ja yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta. Teksteissä näkyvissä olevien kielellisten valintojen voidaan ajatella olevan ikonisessa suhteessa kirjoittajien maailmankuvaan.

---

Self-taught writers on the linguistic markets of 19th century Finland

During the nineteenth century, Finnish developed into a European cultural language suitable for use in all fields of literary activity. As part of this process, the social meanings of different languages and linguistic varieties – Finnish, Swedish, Old Biblical Finnish and local dialects – were negotiated anew. At the same time, society as a whole was witnessing a substantial process of modernisation: old religious thinking was replaced by a scientific worldview, agriculture faced a major turning point, the country gradually industrialised, and the nationalistic Fennoman ideology started to spread to the countryside in the latter part of the century. The ability to write was not common in the Finnish countryside of the 19th century. However, the spread of writing skills and the development of the Finnish-language press and new editorial processes gradually made it possible for rural inhabitants to participate in popular discussion on social matters.

This article discusses the changes that occurred in 19th century Finland through texts written by three rural inhabitants. The data is taken from a public essay competition held by the Finnish Literature Society in 1858. The competition was aimed at the rural population, and its topic was crop failure: writers were requested to “write an essay on the reasons for crop failure in the country, as well as on the means and ways to relieve and prevent their sorry consequences for the people”.

This article approaches the texts from the perspective of genre, as well as by using the theoretical concept of ‘stance’: it examines the ways in which the writers position themselves vis-à-vis their own words and texts, their interlocutors and the wider audience, as well as with respect to a wider context – for instance, the sociolinguistic climate and linguistic and social ideologies of the day. Furthermore, the literary resources that were available to the writers are also examined. Even though all contestants were able to write, the texts themselves reveal that literary resources were not equally divided between them. In their texts, the writers were able to access and exploit different types of literary resources in a variety of ways. In other words, the contestants can be placed at different levels on the continuum of writing skills.

The linguistic choices detected in the three texts reflect the different positions of the contestants as writers, and they also reveal aspects of social inequality. These linguistic choices can be seen as being in iconic relation to the worldviews of the writers.