Elävä LÄHDE. Alkuasemaisen ablatiivin merkitystyypit verbittömässä konstruktiossa [Living SOURCE. Senses of the root-position ablative in a verbless construction]
Abstrakti
Artikkeli käsittelee verbitöntä ablatiivialkuista konstruktiota (Oppilailta video myymälävarkauksista), jossa ablatiivielementin tarkoite on elollinen (oululaisprofessorilta) tai tulkittavissa metonyymisesti elollisten olentojen muodostamaksi yhteisöksi (Perulta). Konstruktio koostuu vähintään ablatiivimuotoisesta LÄHDE-argumentista ja nominatiivi- tai partitiivimuotoisesta TEEMA-argumentista. Kyseessä ei ole elliptinen lausetyyppi vaan aidosti verbitön konstruktio. Verbittömyydestään huolimatta se ilmaisee tapahtumia, mikä on mahdollista, koska ablatiivipääte toimii ilmauksen predikaattina (vrt. kvasipredikaatti, Siro 1964: 26–29). Konstruktio on polyseeminen; sillä on ainakin neljä merkitystyyppiä. Kirjoittaja perustelee konstruktion itsenäisyyden ja polysemian sekä kuvaa sen merkitystyypit erityisesti ablatiivielementin kannalta intuitiivisen analyysin ja kokeellisen semantiikan – ns. parafraasitestin – avulla. Tutkimus perustuu kahdenlaiseen aineistoon: Kielipankista poimittuihin otsikkoihin ja testin niistä tuottamiin parafraaseihin.
Tässä verbittömässä konstruktiossa ablatiivilla ilmaistun osallistujan agentiivisuus tyypillisesti korostuu suhteessa verbillisten konstruktioiden vastaaviin ilmauksiin. Ablatiivielementin merkitystyypit esitetään erilaisiin semanttisiin kehyksiin kytkeytyvinä osallistujarooleina, jotka on nimetty LUOPUJAKSI, TUOTTAJAKSI, TOIMIJAKSI ja TAHATTOMAKSI LUOVUTTAJAKSI. LUOPUJA on agentiivinen osallistuja, joka siirtää TEEMA-argumentin ilmaiseman osallistujan jonkin kolmannen osallistujan vaikutuspiiriin. TUOTTAJA on agentiivinen osallistuja, joka tavalla tai toisella saa aikaan TEEMA-argumentin ilmaiseman osallistujan. Myös TOIMIJA on agentiivinen osallistuja, mutta sen seurassa esiintyvällä TEEMA-argumentilla on erilainen tehtävä kuin muissa merkitystyypeissä, sillä se viittaa jonkinlaiseen tekoon eikä esineeseen, olentoon tai asiaan. TAHATON LUOVUTTAJA puolestaan on epäagentiivinen osallistuja, joka ei siis käynnistä eikä hallitse tapahtumaa, jossa on osallisena. Se ei myöskään osallistu tapahtumaan omasta tahdostaan.
---
Living SOURCE. Senses of the root-position ablative in a verbless construction
This article deals with a verbless construction beginning with the ablative (e.g. Oppilailta video myymälävarkauksista ‘by students video about shoplifting’) in which the referent of the ablative element is animate (e.g. oululaisprofessorilta ‘from a/the Oulu professor’) or where it can be interpreted metonymically as forming a community of animate beings (e.g. Perulta ‘from Peru’). The construction consists of at least the ablative-marked SOURCE argument and the nominative or partitive-formed THEME argument. This is not an elliptic sentence structure; rather it is an inherently verbless construction. Despite its verblessness, this construction expresses events, something made possible by the fact that the ablative suffix serves as the predicate of the expression (cf. the notion of ‘quasi-predicate’, Siro 1964: 26–29). The construction is polysemous; it comprises at least four senses . In this article the writer argues for the independence and polysemy of the construction and describes each of its various senses, using in particular her own paraphrase test, focussing on intuitive analysis and experimental semantics, both of relevance to the ablative element. The research is based on two types of material: headlines taken from the Language Bank of Finland and the paraphrases generated using the test.
In this verbless construction, the agency of the participant expressed through the use of the ablative is typically highlighted in contrast with similar constructions that rely on the use of verbs. The writer presents the senses of the ablative elements as participant roles linked to a variety of semantic frames, which she has named LUOPUJA (‘giver’), TUOTTAJA (‘producer’), TOIMIJA (‘actor’) and TAHATON LUOVUTTAJA (‘involuntary donator’). The ‘giver’ is an agentive participant, who transfers the participant expressed in the theme argument into the sphere of influence of a third participant. The ‘producer’ is an agentive participant, who in one way or another brings about the participant expressed in the THEME argument. The ‘actor’ is also an agentive participant, but the THEME argument presented with an ‘actor’ performs a different function from the other senses, as it refers to an act as opposed to an object, a being or a thing. The ‘involuntary donator’, meanwhile, is a non-agentive participant, who neither instigates nor controls the event in which it takes part. Additionally, it does not take part in the event of its own volition.
