Voimadynaaminen ᴠᴀᴀɴ. Odotusten, intentioiden ja kerrottavuuden partikkeli

Kirjoittajat

• Outi Duvallon INALCO, UMR 8202 SeDyL
• Rea Peltola Université de Caen Normandie, CRISCO – EA 4255

DOI:

https://doi.org/10.23982/vir.58864

Avainsanat:

Diskurssinmerkitsin, polykategorisuus, voimadynamiikka, permissiivisyys, kausaalisuhteet, mielikuvitusdeiksis -- Discourse marker, polycategoriality, force dynamics, permission, causality, Deixis am Phantasma

Abstrakti

Voimadynaaminen ᴠᴀᴀN. Odotusten, intentioiden ja kerrottavuuden partikkeli

Artikkelissa tutkitaan suomen VAAN-sanaa, joka voi toimia normitetun yleiskielen ulkopuolella niin konjunktiona, fokuspartikkelina kuin diskurssinmerkitsimenä. Tarkastelu keskittyy diskurssinmerkitsinkäyttöön, jota lähestytään semanttis-diskursiivisen analyysin avulla. Oletuksena on, että VAAN-sanalla on abstrakti, eri käytöissä tunnistettava semanttinen identiteetti, josta sen merkityspotentiaali juontuu. Semanttisen identiteetin määrittely perustuu hypoteesiin, että VAAN on alkuaan yksikön instruktiivimuoto sanasta vaka, joka implikoi kahden vastakkaisen voiman, agonistisen ja antagonistisen, välistä vuorovaikutusta.

Artikkelissa esitetään, että diskurssinmerkitsimenä käytetyn VAAN-partikkelin tehtävänä on saattaa ilmi puheena olevassa tilanteessa tai vuorovaikutuksessa vaikuttava voimadynamiikka. Ensinnäkin VAAN merkitsee, että lausuman sisältö poikkeaa odotuksista. Toiseksi se voi tehdä ilmeiseksi agentin intention ja sen vaikutuksen asiaintilan toteutumiseen. Kolmanneksi VAAN on merkki lausuman sisällön diskursiivisesta relevanssista: se nostaa lähikuvaan eli zoomauksen kohteeksi sen, mikä on asioiden välisissä suhteissa, tapahtumainkulussa tai meneillään olevassa puhetoiminnossa olennaista.

Aineistoanalyysissä tutkitaan ensin muun muassa permissiivistä imperatiivilausumaa ja vapaan valinnan MIKÄ VAAN -rakennetta, joiden yhteydessä vaan on merkkinä agentin intention ja toisen, lähtökohtaisesti vastakkaisen voiman vuorovaikutuksesta. Sen jälkeen tarkastellaan VAAN-lausumien käyttöä diskurssin ohjailussa niiden reaktiivisuuden valossa. Tällöin VAAN suhteuttaa lausuman sisällön edellä ilmenneeseen diskurssin tai vuorovaikutuksen etenemistä koskevaan suuntaukseen. VAAN-lausuma pyrkii estämään tai pysäyttämään tämän diskursiivisen voiman vaikutuksen. Viimeisenä käsitellään VAAN-partikkelia yhtenä niistä suullisen kerronnan keinoista, joiden ansiosta tarinamaailma on puhehetkessä vahvasti läsnä ja joilla perustellaan kerrotun merkityksellisyyttä.

Pääasiallisina aineistolähteinä on käytetty 1900-luvun lopun puhuttua suomen kieltä sisältäviä keskustelutallenteita sekä 1800-luvun loppupuolen ja 1900-luvun alun kaunokirjallisia teoksia.

 

Finnish VAAN – the force dynamic particle of expectations, intentions and tellability

This paper investigates the polyfunctional Finnish lexeme VAAN, which is used in variants other than the standard language as a conjunction ('but'), a focus particle ('only') and a discourse marker. The study concentrates on the particularities of this latter function, approaching it from a discourse-semantic perspective. The starting assumption is that an abstract semantic content can be discerned in the different uses of VAAN. The definition of its semantics is based on the hypothesis that it originates from the singular instructive form of the base vaka 'firm', which implies an interaction between two forces, agonist and antagonist.

The analysis of the data (collected from a corpus of conversational Finnish and literary texts) concerns the uses of VAAN in grammatical constructions (permissive imperatives, free-choice items), as an interactional device and as a means for organising narratives. The article argues that the function of VAAN is to manifest an underlying tension involving intentional or discursive forces. This has a three-fold effect at the discursive level. First, VAAN implies that the content of the utterance is unexpected. Second, the modal meaning structure of the utterance foregrounds the intention of the agent. Third, VAAN marks discursive relevance, as it zooms in on what is of primary importance in the relationship between entities, the course of events or the ongoing speech activity.

Lähdeviitteet

Aineistolähteet

Keskusteluaineisto

Keskusteluntutkimuksen arkisto. Helsingin yliopiston suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos.

Kaunokirjalliset teokset

Aho, Juhani 1884: Rautatie. Porvoo: WSOY.
–1911: Juha. Helsinki: Otava.

Ala-Harja, Riikka 2015: Kevyt liha. Helsinki: Like.

Canth, Minna 1886: Hanna. Helsinki: G. W. Edlund.

Härkönen, Anna-Leena 2006: Juhannusvieras. Helsinki: Otava.

Kivi, Aleksis 1870: Seitsemän veljestä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Paasilinna, Arto 1975: Jäniksen vuosi. Helsinki: Weilin & Göös.

Sanakirjat

Häkkinen, Kaisa 2004: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY.

KS = Kielitoimiston sanakirja 2016. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. URN:NBN:fi:kotus-201433. Verkkojulkaisu. Päivitettävä julkaisu. Päivitetty 29.2.2016.

Lönnrot, Elias 1880: Suomalais-Ruotsalainen sanakirja. Finskt-Svenskt lexicon II. Helsinki: WSOY.

NS = Nykysuomen sanakirja 1951–1961. Helsinki: WSOY.

SKES = Suomen kielen etymologinen sanakirja 1974–1981. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

SSA = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja 1992–2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura & Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.

Muut aineistolähteet

Gottlund, Carl Axel 1828: Otava eli suomalaisia huvituksia. 1. Osa. Tukholma.

Kiloklubi. https://kiloklubi.fi/foorumi/Vertaisryhm%C3%A4t-28/110-kg-n-tavoittelijat-8010/240/ (24.6.2016).

SKST 1863 = Salmelainen, Eero 1863: Suomen Kansan Satuja ja Tarinoita, osa 3. – Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. Sisältyy kokoelmaan Varhaisnykysuomen korpus: Salmelainen (tekstikorpus). http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/salmelainen/sadut3_1863_rdf.xml (24.6.2016).

Sokeitten Sanomat 1928 = Sokeitten Sanomat no. 10–12 1928. Sisältyy kokoelmiin Kansalliskirjaston sanoma- ja aikakauslehtikokoelma, Kielipankki-versio (tekstikorpus) – FIN-CLARIN. http://urn.fi/urn:nbn:fi:lb-201405275.


Kirjallisuuslähteet

Ahlqvist, August 1882: Muutamista pikkusanoista suomen kielessä. – Suomen ylioppilaskunnan albumi Elias Lönnrotin kunniaksi hänen täyttäessään kahdeksankymmentä vuotta 9.4.1882 s. 22–34. Helsinki: Suomen ylioppilaskunta.

Aijmer, Karin 2015: Analysing discourse markers in spoken corpora. Actually as a case study. – Paul Baker & Tony McEnery (toim.), Corpora and discourse studies. Integrating discourse and corpora s. 88–109. London: Palgrave Macmillan. https://doi.org/10.1057/9781137431738_5.

Aikhenvald, Alexandra Y. 2010: Imperatives and commands. Oxford: Oxford University Press. https://doi.org/10.1093/oso/9780198803225.003.0001.

Auwera, Johan van der 2006: Imperatives. – Keith Brown (toim.), Encyclopedia of language and linguistics 5 s. 565–567. 2. painos. Oxford: Elsevier. https://doi.org/10.1016/b0-08-044854-2/00264-9.

Baroni, Raphaël 2009: Tellability. – Peter Hühn, John Pier, Wolf Schmid & Jörg Schönert (toim.), Handbook of narratology s. 447–454. Berlin: Walter de Gruyter. https://doi.org/10.1515/9783110316469.836.

Bentlin, Mikko 2008: Niederdeutsch-finnische Sprachkontakte. Der lexikalische Einfluß des Niederdeutschen auf die finnische Sprache während des Mittelalters und der frühen Neuzeit. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Birjulin, Leonid A. – Xrakovskij, Viktor S. 2001: Imperative sentences. Theoretical problems. – Viktor S. Xrakovskij (toim.), Typology of imperative constructions s. 3–50. Muenchen: Lincom Europa.

Bühler, Karl 2011 [1934]: Theory of language. The representational function of language. Kääntänyt Donald Fraser Goodwin. Amsterdam: John Benjamins. https://doi.org/10.1075/z.164.

Culioli, Antoine – Paillard, Denis 1987: À propos de l’alternance imperfectif/perfectif dans les énoncés impératifs. – Revue des études slaves 59 s. 527–534. https://doi.org/10.3406/slave.1987.5669.

De Mulder, Walter 2010: Force dynamics. – Hubert Cuyckens & Dirk Geeraerts (toim.), The handbook of cognitive linguistics s. 297–317. Oxford: Oxford University Press. https://doi.org/10.1093/oxfordhb/9780199738632.013.0012.

Duvallon, Outi 2014: Le marqueur discursif finnois ‑hAn. Double repérage énonciatif. – Faits de langues 43 s. 87–114.

Duvallon, Outi – Peltola, Rea 2013: Konsessiiviset vaikka-lausumat – virtuaalisesta faktuaaliseen. – Virittäjä 117 s. 317–345.
– 2017: Deontic readings of the imperative through the prism of force dynamic relations. Permissive and preventive utterances with the discourse marker vaa(n) in Finnish. – Journal of Pragmatics 120 s. 17–34. https://doi.org/10.1016/j.pragma.2017.08.005.

Egan, Thomas 2012: Analytic permissives in present-day English. – Jaakko Leino & Ruprecht von Waldenfels (toim.), Analytical causatives. From ‘give’ and ‘come’ to ‘let’ and ‘make’ s. 65–104. Muenchen: Lincom Europa.

Eriksson, Mats 1995: A case of grammaticalization in modern Swedish. The use of ba in adolescent speech. – Language Sciences 17 s. 19–48. https://doi.org/10.1016/0388-0001(94)00015-a.

Etelämäki, Marja – Herlin, Ilona – Jaakola, Minna – Visapää, Laura 2009: Kielioppi käsitteistyksenä ja toimintana. Kognitiivista kielioppia ja keskustelunanalyysia yhdistämässä. – Virittäjä 113 s. 162–187.

Forsberg, Hannele 2006: Modaalinen tuo. – Taru Nordlund, Tiina Onikki-Rantajääskö & Toni Suutari (toim.), Kohtauspaikkana kieli. Näkökulmia persoonaan, muutoksiin ja valintoihin s. 80–105. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Genetz, Arvid 1890: Suomen partikkelimuodot. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Haakana, Markku 2011: Mitä ja muut korjausaloitteet. – Virittäjä 115 s. 36–67.

Haakana, Markku – Visapää, Laura 2014: Eiku – korjauksen partikkeli? – Virittäjä 118 s. 41–71.

Hakulinen, Auli (toim.) 1989: Suomalaisen keskustelun keinoja 1. Kieli 4. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.
– 2001: Eräistä diskurssipartikkelin kyl(lä) käyttötavoista keskustelussa. – Lea Laitinen, Pirkko Nuolijärvi, Marja-Leena Sorjonen & Maria Vilkuna (toim.), Lukemisto. Kirjoituksia kolmelta vuosikymmeneltä s. 412–434. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Hakulinen, Auli – Laitinen, Lea 2008: Anaforinen nolla. Kielioppia ja affekteja. – Virittäjä 112 s. 162–185.
Hakulinen, Lauri [1951] 1999: Luennot suomen kielen partikkeleista. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.

Hasund, Ingrid Kristine – Opsahl, Toril – Svennevig, Jan 2012: By three means. The pragmatic functions of three Norwegian quotatives. – Isabelle Buchstaller & Ingrid van Alphen (toim.), Quotatives. Cross-linguistic and cross-disciplinary perspectives s. 37–68. Amsterdam: John Benjamins. https://doi.org/10.1075/celcr.15.05has.

Heritage, John 1984: Garfinkel and ethnomethodology. Cambridge: Polity Press.

Herlin, Ilona 1998: Suomen kun. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Huumo, Tuomas 2006: Näkökulmia suomen kielen aistihavaintoverbeihin. – Emakeele Seltsi aastaraamat 52 s. 69–86.

ISK = Hakulinen, Auli – Vilkuna, Maria – Korhonen, Riitta – Koivisto, Vesa – Heinonen, Tarja Riitta – Alho, Irja 2004: Iso suomen kielioppi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Jucker, Andreas H. – Ziv, Yael 1998: Discourse markers. Introduction. – Andreas H. Jucker & Yael Ziv (toim.), Discourse markers. Description and theory s. 1–12. Amsterdam: John Benjamins. https://doi.org/10.1075/pbns.57.03juc.

Jääskeläinen, Anni 2013: Todisteena äänen kuva. Suomen kielen imitatiivikonstruktiot. Helsingin yliopiston suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-8860-5.

Jönsson, Linda 2005: Tal i tal. Grammatiska konstruktioner av anföring i tonårsflickors samtal. – Jan Anward & Bengt Nordberg (toim.), Samtal och grammatik. Studier i svenskt samtalsspråk s. 89–108. Lund: Studentlitteratur.

Kannisto, Artturi 1902: Lauseopillisia havaintoja läntisen Etelä-Hämeen kielimurteesta. Suomi II: 20. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Kauppinen, Anneli 1998: Puhekuviot, tilanteen ja rakenteen liitto. Tutkimus kielen omaksumisesta ja suomen konditionaalista. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Keevallik, Leelo – Hakulinen, Auli 2017: Epistemically reinforced kyl(lä)/kül-responses in Estonian and Finnish. Word order and social action. – Journal of Pragmatics. https://doi.org/10.1016/j.pragma.2017.01.003.

Labov, William 1972: The transformation of experience in narrative syntax. – William Labov (toim.), Language in the inner city. Studies in the Black English Vernacular s. 354–396. Philadelphia: University of Pennsylvania Press.

Labov, William – Waletzky, Joshua 1967: Narrative analysis. Oral versions of personal experience. – June Helm (toim.), Essays on the verbal and visual arts. Proceedings of the 1966 Annual Spring Meeting of the American Ethnological Society s. 12–44. Seattle: University of Washington Press.

Laitinen, Lea 2011: Kielitaiteilijat ja kielitieteilijät. Juhani Aho ja puhutun kielen kuunteleminen. – Jyrki Nummi, Riikka Rossi & Saija Isomaa (toim.), Pariisista Iisalmeen. Kansain­välinen ja kansallinen Juhani Aho s. 153–185. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
– 2013: Kansankieli, kansalliskieli ja puheen fiktio. Minna Canthin ja Liina Kahman näytelmä­dialogeista. – Aino Koivisto & Elise Nykänen (toim.), Dialogi kaunokirjallisuudessa s. 213–263. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Larjavaara, Matti 1990: Suomen deiksis. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Lauranto, Yrjö 2014: Imperatiivi, käsky, direktiivi. Arkikeskustelun vaihtokauppakielioppia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Laury, Ritva 1997: Demonstratives in interaction. The emergence of a definite article in Finnish. Amsterdam: John Benjamins. https://doi.org/10.1075/sidag.7.

Lehismets, Kersten 2014: Suomen kielen väylää ilmaisevien adpositioiden yli, läpi, kautta ja pitkin kognitiivista semantiikkaa. Tartu Ülikooli filosoofiateaduskond, eesti ja üldkeele­teaduse instituut. http://dspace.ut.ee/bitstream/handle/10062/42980/lehismets_kersten.pdf.

Lehtonen, Heini 2015: Tyylitellen. Nuorten kielelliset resurssit ja kielen sosiaalinen indeksisyys monietnisessä Helsingissä. Helsingin yliopiston suomen kielen, suomalaisugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1333-7.

Leino, Jaakko 2003: Antaa sen muuttua. Suomen kielen permissiivirakenne ja sen kehitys. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
– 2012: Analytical expressions for permissive causation in Finnish. – Jaakko Leino & Ruprecht von Waldenfels (toim.), Analytical causatives. From ‘give’ and ‘come’ to ‘let’ and ‘make’ s. 221–245. Muenchen: Lincom Europa.

Nikkilä, Osmo 1996: Muutama unohdettu sananselitys tämän vuosisadan alusta. – Sirkka-Liisa Hahmo & Osmo Nikkilä (toim.), Vieraan ymmärtäminen. Kirjoituksia kielestä ja kulttuurista s. 79–90. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Nykänen, Elise – Koivisto, Aino 2013: Näkökulmia kaunokirjalliseen dialogiin. – Aino Koivisto & Elise Nykänen (toim.), Dialogi kaunokirjallisuudessa s. 9–56. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Paasonen, Heikki 1890: Lauseopillisia havaintoja verbin ja konjunktionein alalta. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Paillard, Denis 2009: Prise en charge, commitment ou scène énonciative. – Langue française 162 s. 109–128. https://doi.org/10.3917/lf.162.0109.
– 2011: Marqueurs discursifs et scène énonciative. – Sylvie Hancil (toim.), Connecteurs discursifs s. 13–39. Rouen: Presses Universitaires de Rouen et du Havre.
– 2017: Scène énonciative et types de marqueurs discursifs. – Langages 207 s. 17–32. https://doi.org/10.3917/lang.207.0017.

Peltola, Rea 2016: Permission and obligation intertwined. The twofold modal meaning of the Finnish jussive from a discourse perspective. – Linguistics 54 s. 683–716. https://doi.org/10.1515/ling-2016-0017.

Posio, Pekka – Vilkuna, Maria 2013: Referential dimensions of human impersonals in dialectal European Portuguese and Finnish. – Linguistics 51 s. 177–229. https://doi.org/10.1515/ling-2013-0006.

Rouhikoski, Anu 2015: Laita, laitatko vai laitat? Kolmen direktiivirakenteen variaatio asiakas­palvelutilanteessa. – Virittäjä 119 s. 189–222.

Routarinne, Sara 1997: Kertomuksen rakentaminen. – Liisa Tainio (toim.), Keskustelun­analyysin perusteet s. 138–155. Tampere: Vastapaino.

Salminen, Taru 2000: Morfologiasta moniäänisyyteen. Suomen kielen kvasirakenteen merkitys, käyttö ja kehitys. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Sanders, Ted – Sanders, José – Sweetser, Eve 2009: Causality, cognition and communication. A mental space analysis of subjectivity in causal connectives. – Ted Sanders & Eve Sweetser (toim.), Causal categories in discourse and cognition s. 19–59. Berlin: Mouton de Gruyter. https://doi.org/10.1515/9783110224429.19.

Schegloff, Emanuel A. 2007: Sequence organization in interaction. A primer in conversation analysis. Cambridge: Cambridge University Press. https://doi.org/10.1017/cbo9780511791208.

Sorjonen, Marja-Leena 2001: Responding in conversation. A study of response particles in Finnish. Amsterdam: John Benjamins. https://doi.org/10.1075/pbns.70.
– 2017: Imperatives and responsiveness in Finnish conversation. – Marja-Leena Sorjonen, Liisa Raevaara & Elizabeth Couper-Kuhlen (toim.), Imperative turns at talk. The design of directives in action s. 241–270. Amsterdam: John Benjamins. https://doi.org/10.1075/slsi.30.08sor.

Sorjonen, Marja-Leena – Laakso, Minna 2005: Katko vai eiku? – Virittäjä 109 s. 244–271.

Stukenbrock, Anja 2014: Pointing to an ‘empty’ space. Deixis am Phantasma in face-to-face interaction. – Journal of Pragmatics 74 s. 70–93. https://doi.org/10.1016/j.pragma.2014.08.001.

Sweetser, Eve 1990: From etymology to pragmatics. Metaphorical and cultural aspects of semantic structure. Cambridge: Cambridge University Press. https://doi.org/10.1017/cbo9780511620904.

Talmy, Leonard 1988: Force dynamics in language and cognition. – Cognitive Science 12 s. 49–100. https://doi.org/10.1207/s15516709cog1201_2.
– 2000: Toward a cognitive semantics. Concept structuring systems. Cambridge MA: MIT Press.

Vendler, Zeno 1962: Each and every, any and all. – Mind 71 s. 145–160. https://doi.org/10.1093/mind/lxxi.282.145.

Wijk-Andersson, Elsie 1991: Bara i fokus. En semantisk-syntaktisk studie av bara och dess ekvivalenter i nysvenskt skriftspråk. Uppsala: Institutionen för nordiska språk vid Uppsala universitet.