Uutta tietoa vai oivallus? Eräiden dialogipartikkeleiden tehtävistä
Abstrakti
Uutta tietoa vai oivallus? Eräiden dialogipartikkeleiden tehtävistä
Artikkelissa tarkastellaan sellaisia keskustelun dialogipartikkeleita, joita on aiemmin tutkittu vasta vähän tai ei lainkaan. Näitä partikkeleita käyttäessään puhuja osoittaa, että kohtelee edellä sanottua uutena tietona, tai hän ilmaisee muunlaista kognitiivista muutosta, erityisesti tajuamista. Artikkeli laajentaa ja syventää aiempaa dialogipartikkeleita koskevaa tutkimustietoa, jonka mukaan partikkelien keskeinen funktiota määrittävä eronteko on siinä, kohteleeko puhuja edellä sanottua uutena tietona vai ei. Artikkeli osoittaa, että suomessa on myös muunlaisia kognitiivista muutosta osoittavia partikkeleita, kuten aa ja ainii(n), jotka eivät sovi olemassa oleviin kategorioihin. Tajuamista osoittava aa eroaa uutispartikkeleista (esim. aijaa ja aha(a)) siten, että se ei ota vastaan varsinaisesti uutta tietoa vaan osoittaa, että puhuja on nyt ymmärtänyt jotakin, joka oli hänelle aiemmin epäselvää tai jonka hän oli käsittänyt väärin. Uutisena vastaanottamisen kategoriaa tulisi näin ollen laventaa koskemaan kaikentyyppisiä kognitiivista muutosta osoittavia partikkeleita.
Artikkelissa pohditaan myös uutisena vastaanottamisen yleisfunktion hienosyistämistä vertailemalla merkitykseltään läheisten partikkelien aijaa ja aha(a) tehtäviä. Käy ilmi, että relevantteja merkitystä erottavia parametrejä eivät ole pelkästään hienovaraiset erot puhujan kognitiivisessa tilassa vaan myös vastaanotetun tiedon status laajemman toimintakontekstin ja puhujan vuorovaikutusprojektin kannalta. Partikkeli aijaa ottaa vastaan uutisarvoista ja puheenaiheeksi kelpaavaa tietoa, kun taas aha(a) osoittaa, että edellä sanottu muutti partikkelin sanojan oletusta keskustelun etenemisen suunnasta, mikä vaatii uudelleen orientoitumista. Artikkeli vahvistaa ymmärrystä suomesta partikkelikielenä, jossa vuorovaikutukselle olennaisia hienovaraisia merkityseroja tuodaan esiin tiettyihin tehtäviin erikoistuneiden partikkeleiden avulla.
Tutkimusmenetelmänä on keskustelunanalyysi. Aineistona on arkisia puhelinkeskusteluja ja videoituja kasvokkaiskeskusteluja pääasiassa perheenjäsenten, ystävien, ja tuttavien välillä. Keskustelut on tallennettu viime vuosikymmenillä, 1980-luvun lopulta 2010-luvun alkuun.
New information or sudden realisation? On the functions of some response particles in Finnish
This article discusses the functions of a specific group of conversational response particles that has received little attention in previous research. The particles under investigation treat the previous turn as new information or express other changes of state, indicating, for instance, sudden realisation. Prior research has suggested that the main functional difference between different kinds of response particles is whether or not they treat the previous turn as new information.
This article contributes to the discussion by suggesting that other types of cognitive changes of state should be considered too. In Finnish, the particles aa and ainii(n) differ from news particles in the sense that they do not denote the receipt of new information but indicate understanding and remembering in the present moment. Besides suggesting that the category of news particles should be made more all-encompassing, the article discusses the broader function of receiving the prior turn as new information and suggests relevant parameters for distinguishing between the particles aijaa and aha(a), the most common particles used in Finnish to denote the receipt of new information. The article suggests that relevant differences do not merely concern subtleties in the epistemic state of the speakers but also the status of previous information within a larger interactional context and with respect to the speaker’s project. Aijaa is used when receiving topical, newsworthy information, whereas aha(a) indicates that the prior turn redirected the ongoing action, thus requiring reorientation. The article confirms the idea of Finnish as a 'particle language' in which subtle nuances are expressed using particles with highly specialised meanings.
The method employed in the article is that of conversation analysis. The data is taken from telephone conversations and video-recorded face-to-face conversations between friends and family members, dating from the end of the 1980s to the beginning of the 2010s.
