Puheessa esiintyvistä riittävyyden verbeistä norjansuomalaisilla nuorilla
Abstrakti
Tässä artikkelissa tarkastellaan, millaisia riittävyyden verbejä Oslon seudulla asuvat kuusi 12–23-vuotiasta kaksi- ja monikielistä norjansuomalaista nuorta käyttävät spontaanissa puheessaan. Nuoret ovat oppineen suomen ensikielenään (L1) ja norjan toisena kielenä (L2). Artikkelissa pohditaan myös, miten informanttien kielenkäyttöaktiivisuus heijastuu riittävyyden verbien käyttöön kielikontaktitilanteessa.
Tutkimusaineisto koostuu neljästä haastattelusta. Norjansuomalaisten informanttien verbikonstruktioiden käyttöä tarkastellaan suhteessa verrokkiryhmän vastaavaan käyttöön. Verrokkiryhmä koostuu samanikäisistä Suomessa asuvista informanteista. Teoreettisesti tutkimus pohjautuu kielenoppimista koskevaan käyttöpohjaiseen (usage-based) lähestymistapaan, jossa kielen rakenteet kehittyvät käytössä. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen.
Tulokset osoittavat, että norjansuomalaiset nuoret käyttävät puheessa vain muutamia riittävyyden verbejä. He käyttävät kuitenkin enimmäkseen samoja verbejä kuin suomensuomalainen verrokkiryhmä. Voida-verbin ohella useimmin esiintyvät verbit ovat päästä ja pystyä. Kaksikielisten informanttien välillä on yksilöllisiä eroja, jotka johtuvat erityisesti suomen kielen käyttöaktiivisuudesta. Melko tavallisten verbien pienten semanttisten erojen omaksuminen on vaikeaa kontekstissa, jossa kieltä käytetään vain muutamien ihmisten kanssa. Aineisto osoittaa, että informantit käyttävät kompleksisia suomen kielen verbikonstruktioita pääasiassa suomen yleiskielen mallin mukaisesti. Muutama esimerkki nostaa kuitenkin esiin toisen kielen vaikutuksen.
Verbs of sufficiency in spontaneous speech among Finnish-Norwegian adolescents
The aim of the present study is to investigate what kind of verbs of sufficiency six young Finns aged 12–23 living in the greater Oslo area in Norway use in spontaneous speech. The six subjects have learned Finnish as their L1 and Norwegian as L2. The article also discusses how the speakers’ language use is reflected in their use of verbs of sufficiency in a language context situation.
The primary data consists of four audio-recorded interviews with six bilingual and multilingual Finnish-Norwegian adolescents. Their use of verbs is compared with that of Finnish L1 speakers of the same age. The study is based on the usage-based approach to language learning, where constructions develop in language use. The analysis of the data is qualitative.
The results show that Finnish-Norwegian subjects use only a few verbs of sufficiency. However, they mostly use the same verbs as native speakers. The most frequent verbs beside voida are päästä and pystyä. There are individual differences between the bilingual subjects, which is due in particular to how actively they use the Finnish language. Adopting rather small semantic differences of fairly common verbs is difficult in a context where the language is used by only a few people. The data indicates that complex Finnish modal verb constructions are used with only a few deviations from the spoken patterns of native Finnish speakers. However, some examples reveal the influence of the L2.
