Miten ja milloin yksilön kieli muuttuu?
Helsinkiläisidiolektien muutos ja muutoksen tutkimuksen menetelmät
Abstrakti
Artikkelissa tarkastellaan helsinkiläispuhujien idiolektin muutosta 40 vuoden aikajänteellä. Kyseessä on sosiolingvistinen reaaliaikatutkimus, jossa yhdeksää 1950-luvulla syntynyttä puhujaa on haastateltu kolme kertaa: 1970-, 1990- ja 2010-luvulla. Haastattelut ovat osa Helsingin puhekielen pitkittäiskorpusta. Analyysin kohteeksi on valittu yhteensä 17 äänne- ja muotopiirrettä, joita on tarkasteltu myös aiemmissa Helsingin puhekielen variaatiota koskevissa tutkimuksissa. Tutkimusaineiston mallinnuksessa ja muutoksen arvioimisessa käytetään bayesilaisia tilastomenetelmiä.
Tulokset osoittavat, että muutos on tavallisempaa kuin idiolektin säilyminen muuttumattomana. Koko aineiston näkökulmasta muutos on ollut suurempaa kahden ensimmäisen kuin kahden jälkimmäisen haastattelun välillä; useimmissa tapauksissa muutos on ensimmäisen ja toisen haastattelun välillä tapahtunut puhekielestä yleiskielen suuntaan. Jälkimmäisellä jaksolla muutokset ovat olleet heterogeenisempiä ja pienempiä, mutta niitä on silti tapahtunut. Ainoastaan yksi tutkituista idiolekteista näyttää olevan 40 vuoden ajanjaksolla melko muuttumaton: siinä muutokset olivat niin vähäisiä, ettei tällä aineistolla saatu varmuutta muutoksen suunnasta. Muutossuuntia tarkasteltaessa pohditaan elämänvaiheiden ja haastatteluista ilmenevien kieliasenteiden merkitystä idiolektissa tapahtuneiden muutosten tai sen muuttumattomuuden selittäjinä.
How and when does an idiolect change? Change in the idiolects of Finnish speakers in Helsinki and methods for studying the change
This study concerns real-time change and variation at the individual level. The focus is on nine informants born in the 1950s who have been interviewed three times, in the 1970s, 1990s and 2010s. The database is part of The Longitudinal Corpus of Finnish Spoken in Helsinki. The aim is to find out whether informants’ language use has changed during this time period on the level of phonological and morphological variables. Altogether 17 variables have been chosen for analysis. The variability and change of these variables are evaluated using Bayesian statistics. Bayesian analysis enables the illustration of an error margin in the idiolect studies. With its help, it is possible to describe the occurrence of each chosen variable on both an individual and a group level at the same time.
The results show that tendencies and changes in language use are partly shared, partly individual. The majority of the idiolects studied have changed over the period of 40 years, and changes have been greater from the 1970s to the 1990s than from the 1990s to the 2010s; only one idiolect can be considered stable. In most of the cases, the proportion of the standard variants have increased from youth (1970s) to adulthood (1990s). Variation and change are discussed in the light of those changes that have taken place in individuals’ lives and the language attitudes they present in their interviews.
