Huh huh asennoitumisena fyysiseen rasitukseen
Abstrakti
Tässä multimodaalista keskustelunanalyysiä hyödyntävässä artikkelissa analysoidaan suomen kielen huudahduspartikkelia huh huh erityisesti fyysisen toiminnan ja osallistujien toimintaan asennoitumisen jäsentäjänä. Tavoitteena on selvittää, miten osallistujat rakentavat fyysisesti raskaassa toiminnassa lausutulla huh huh -partikkelilla vuorovaikutusta sekvenssijäsennyksen eri vaiheissa. Artikkeli perustuu kahteen videoaineistoon: huh huh -huudahduspartikkelin mahdollisia käyttökonteksteja taustoitetaan ensin Poliisit-tv-sarjasta (154 tuntia) kerätyllä 33 tapauksen kokoelmalla, jonka pohjalta muodostuvaa yleiskuvaa täsmennetään luonnossa liikkumista ja toimintaa kuvaavalla videoaineistolla (10 tapausta).
Siinä missä aikaisemmassa tutkimuskirjallisuudessa huh huh -huudahdus-partikkelia on käsitelty lähinnä vierusparin jälkijäsenenä, siis edeltävään puheenvuoroon affilioitumista ja vastaanotettavan asian yllättävyyttä osoittavana responssina, artikkelin molemmissa aineistoissa huh huh esiintyy useammin sekvenssin aloittavassa vuorossa kuin etujäsentä myötäilevänä jälkijäsenenä tai kolmannen position vuorossa. Artikkeli osoittaa, että vastaanottajat tulkitsevat aloittajien huh huh -avausvuorojen ilmaisevan aloittajan asennoitumista meneillään olevaan toimintaan, erityisesti sen fyysiseen raskauteen. Kun osallistujat ovat mukana samassa fyysisessä toiminnassa, vastaanottajat vastaavat näihin sekvenssin aloittaviin huh huh -vuoroihin sosiaalisen solidaarisuuden säilyttämiseksi pääsääntöisesti samanmielisesti.
Artikkelissa pohditaan myös rajanvetoa ei-kielelliseen äänellistämiseen, joka kytkeytyy raskaaseen hengittämiseen somaattisena toimintaympäristönä. Ulospuhallettu hu(h)h hu(hhh)h kytkeytyy pitkäkestoiseen väsyttävään toimintaan ja toiminnan intensiteetin, kuten vauhdin, muutoskohtiin. Nämä huomiot korostavat tarvetta tarkastella huudahduspartikkeleita pieninä mutta taloudellisina liikkeeseen ja materiaaliseen ympäristöön liittyvinä vuorovaikutusresursseina.
Huh huh as an expression of physical effort
This article examines how the reduplicated Finnish interjection huh huh is used by participants to negotiate the moment-by-moment unfolding of a shared physical effort and as a cue for seeking alignment and affiliation. Based on a conversation-analytical and multimodal study of video-recorded data (including reality TV programmes and video recordings of activities in nature), the article contends that huh huh orders and formulates interaction differently depending on its sequential position and suprasegmental elements.
First, the article contrasts previous conversation-analytical research on Finnish every-day conversations that have mainly considered huh huh as an affiliating surprise response to a prior turn, with an analysis of an exhaled huh huh as a first-position turn-initiation device. Secondly, this article shows that recipients interpret the first-position huh huh as an incontestable account of the first speaker’s stance (e.g. physical struggle) and are therefore expected to provide an aligning and affiliative relevant turn. Examples are given in which huh huh in first position elicits no response, where a candidate (aligning) response is provided and where the respondent challenges the preference for providing an affiliative response. When the response is not explicitly aligning, a longer sequence of talk (e.g. playful mockery) occurs in an effort to steer the sequence and close it with an affiliative under-standing of the ongoing activity. Thirdly, the article examines the somatic quality of huh huh: this occurs in relation to transitions within the ongoing physical activity (e.g. walking/running) and is thus a transition marker related to (temporarily) closed activity sequences. The article concludes with an appeal for further study of interjections used as interactional devices in relation to mobile and material practices.
