Suomea toisena kielenä puhuvan työntekijän erilinjaiset vuorot kokousvuorovaikutuksessa
Abstrakti
Työelämän monikielistyessä yhä useammalla työpaikalla kohdataan haasteita, jotka liittyvät työntekijöiden rajalliseen kielitaitoon. Erityisesti korkeakoulutusta vaativat tehtävät edellyttävät abstraktien ja monitahoisten ilmiöiden kielentämistä, minkä lisäksi tilanteissa on pystyttävä ottamaan huomioon osallistujien institutionaaliset roolit ja niihin liittyvät odotukset. Tämä artikkeli tarkastelee keskustelunanalyysin keinoin, millaisia ongelmia kakkoskielisten työntekijöiden osallistumiseen liittyy kokousvuorovaikutuksessa. Aineistona käytetään erään kulttuurialan säätiön kokouksia (yhteensä 20 tuntia videomateriaalia), ja niissä tarkastellaan vuorovaikutuksen etenemisen ongelmakohtia, jotka liittyvät suomea toisena kielenä käyttävien työntekijöiden responsiivisiin vuoroihin. Tutkittavia vuoroja voidaan pitää erilinjaisina, sillä ne eivät vastaa edeltävien vuorojen niille asettamiin odotuksiin. Erilinjaisia vuoroja on kolmenlaisia: vuoroja, jotka osoittavat, ettei puhuja ole tunnistanut itseensä kohdistuvia odotuksia, vuoroja, joiden edustama toiminto on epäselvä, sekä vuoroja, joiden edustama toiminto on odotuksiin nähden riittämätön.
Analyysi osoittaa, millaisia ongelmia erilinjaiset vuorot aiheuttavat keskustelun etenemiselle: niistä seuraa esimerkiksi taukoja, uudelleenmuotoiluja tai korjausaloitteita. Muut osallistujat tulkitsevat toisinaan ongelman johtuvan kielitaidosta ja esimerkiksi vaihtavat kieltä. Kakkoskielisten puhujien erilinjaisissa vuoroissa limittyvätkin ymmärtämisen ja tuottamisen ongelmat, ja tilanteita saattaa vaikeuttaa myös institutionaalisiin rooleihin liittyvien taustaoletusten tunnistaminen. Artikkelissa osoitetaan, miten kakkoskielisissä kokouksissa tasapainoillaan työrooleja kannattelevan hienotunteisuuden ja ongelmien selvittelyä edistävän eksplisiittisyyden välillä. Mahdollisuus käyttää kieltä antaa joka tapauksessa kakkoskieliselle työntekijälle mahdollisuuden kehittää kielitaitoaan, mistä on pitkällä tähtäimellä hyötyä koko työyhteisölle.
Disaligned turns of second-language speakers in workplace meeting interaction
An increasing number of workplaces face challenges related to the limited language skills of their employees. This article takes a conversation analytical view of the problems that educated second-language (L2) speakers encounter in workplace meeting interactions. The data employed consists of 20 hours of video recordings taken at a Finnish cultural organisation.
The article concentrates on problems in the progressivity of interaction related to responsive turns produced by L2 speakers of Finnish. The problematic turns are seen as disaligned, as they do not meet the expectations projected by previous turns. Three kinds of turn are discussed: 1) turns that show that the speaker has not identified the expectations set by preceding turns, 2) turns that are unclear with regard to the activity they represent, and 3) turns that meet the expectations of previous turns inadequately.
The analysis shows that disaligned turns are followed by several problems with regard to the progressivity of interaction: e.g. pauses, reformulations, or repair initiations. Occasionally, other participants interpret the problems as displays of a lack of language skills, and they react by switching language. The article illustrates practices used to deal tactfully yet effectively with problems in the progress of interaction. The article asserts that, despite these problems, the opportunity to use and practice a second language is valuable both to L2 speakers and their work community.
